Usva taisi tulla järkiinsä, sillä ruoka on uponnut pari päivää normaalilla tahdilla. Ilmeisesti se havaitsi, että laihistelu ei jostain syystä oikein auta tuohon lihomiseen... Meinaa mennä Uupelin ruokablogiksi, joten laitetaan vähän muutakin juttua.
Usvaa on jo säästelty töissä. Lampailla on kyllä leveät virneet, kun ihmiset yrittävät paimentaa niitä. Mutta kyllä ne nyt auttavasti uskovat, kun hyppii tasajalkaa ja suhisee Usvan purukäskyä.
Usvaa on jo pidemmän aikaa nosteltu lampolassa aitojen yli. Normaalistihan se sujahtaa itseään kääntelemällä aidan raosta. Arvioitiin sitten, että tulee vähän turhan sutjakka synnytys tai vähintään päästään hitsaamaan Uuta aidasta irti, joten sen takia sylikyyti. Syliin otettaessa Usva kiipeää kaikilla jaloillaan pitkin ihmistä, kun on kiirekiirekiire ja alas laskettaessa litistyy jo ilmassa paimennusasentoon. Onneksi ollaan aina oltu tarkkoina siitä, ettei Usva mene ominpäin karsinoihin, tai siirry ruudusta toiseen ilman lupaa. Nyt se sitten odottaa nenä aidanraossa, että tule nyt jo nostamaan.
Kevään kunniaksi kaivoin polkupyörän esiin ja nyt ollaan muutaman kerran käyty pyörälenkillä. Ilmeisesti emännän pyöräilykunnossa on parantamisen varaa, sillä Usva ravaa suurimman osan matkasta. Alamäessä se sentään laukkaa, mutta silloinkin se vilkuilee taaksepäin, että tulenko mie. Noh, ainakin Usvalla tuntuisi olevan hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti