21.7.2014

Pentuja!

Olin tuossa reilu viikko sitten kätilöimiskeikalla, joten jospa kirjoittaisin vähän mitä siellä mun näkökulmasta tapahtui. Isla-sheltille oli luvattu isoa pentuetta. Ultrassa määrää ei oltu saatu laskettua varmaksi, mutta veikkaus oli välillä 6-8. Normaali pentuekokohan sheltillä on reilu kolme, joten selvästi oltiin menossa keskiarvon yli. Isla näytti loppuajasta lähinnä valaalta. Tarkemmin sinivalaalta, merle kun on. :D Mulle luvattiin Muumi-teetä ja Paula-vanukasta, joten lähtökohdat oli varsin hyvät!

Sinivalas!

10.7. torstaina oli 63 vuorokautta täynnä. Kiltti ja säntillinen Isla tipautti lämmöt 37 asteeseen useaksi tunniksi. Islan omistaja Inka (joo, voitte uskoa miten kauan mulla meni oppia kumpi on koira... :p ) pyysi mut siinä vaiheessa yöksi. Isla läähätteli ja oli vaikean oloisena, mutta yöllä ei tapahtunut mitään.

Voisitko Isla tehdä jotain?

11.7. perjantaina kävin jo oman ihmispentuni mukaan Joensuuhun, sillä Otto teki hullun lailla heinää. Isommat pojat viettivät laatuaikaa vaarin kanssa. Islan olo oli edelleen hankala ja käytettiin sitä aina välillä kävelemässä. Iltasella tein sisätutkimuksen ja olihan Isla avautumassa. Tässä oli pieni hmm-hetki, kun menin pesemään käsiäni tutkimista varten ja ensiyritys oli pestä reilusti yli kyynärpäiden. Joo ehkä lampaiden kanssa näin, mutta ei koiraparan...? :D Illalla Islan kasvattaja Laura kotiutui Suomeen ja saapui synnytysavuksi. Isla oli sitten tulkinnut Koskentalonsa hieman liian kirjaimellisesti. Siellä kun kuvaillaan lähestyvän synnytyksen merkiksi turvan hakemista kasvattajasta. ;) Yö meni koiraa kytätessä ja aamun eläinlääkärireissua suunnitellessa. Homma ei oikein edistynyt ja Laura järkyttyi ihmispennusta niin kovin, että lähti aamuyöstä kotiinsa nukkumaan ja huoltamaan koiriaan.

Tässä luetaan yhdessä Koskentaloa.

12.7. lauantaina alettiin heti aamusta selvittämään eläinlääkäritilannetta. Islaa päivystämään lupautunut eläinlääkäri oli lähtenyt reissuun. Kivuton oli lauantaiden osalta kesälomilla. Päädyin sitten soittamaan yleiselle päivystäjälle sillä välin kun Inka yritti nukkua vähän. Päivystäjän kanssa tilannetta selviteltyäni hän pyysi meidät suoraan käymään. Pikainen soitto Lauralle ja sitten ajeltiin Ilosaarirock-alueen seassa sijaitsevalle kaupungin klinikalle. Tokihan meidät pysäytettiin, mutta saatiin jatkaa heti matkaa kun kolme hitusen väsynyttä eukkoa selittää synnytyksestä ja eläinlääkäristä ja viuhtoo kohti takapenkillä läähättelevää Islaa. :D

Isla tutkittiin ja pennut ultrattiin. Islan kunto oli hyvä ja avautuminen oli edennyt. Lämpö oli 38,3. Pennut liikkuivat hyvin ja useasta pennusta nähtiin sydänäänet. Määrää ei voinut arvioida. Päivystäjä soitti vielä pitkän konsultointipuhelun ja sitten alettiin tuumailla mitäs nyt tehdään. Isla todettiin varsin rajatapaukseksi. Vuorokausia oli kuitenkin jo 65 kasassa ja iso pentue tulossa. Koko ajan mielessä kummitteli totaalinen polttoheikkous suuren pentumäärän vuoksi. Mitä jos kohtu onkin niin venynyt, ettei pysty ollenkaan supistelemaan? Ja avautumisvaihetta oli jo kestänyt hyvän tovin. Vaihtoehdot vaan eivät olleet kovin hyviä. Päivystäjä sanoi suoraan, ettei ole koskaan leikannut koiraa ja ettei hän pysty saamaan ketään avustamaan. Hän ehdotti myös koiran viemistä Kuopioon leikattavaksi, tai että odottaisimme vielä seuraavaan päivään tai mahdollisesti jopa maanantaiaamuun. Päätimme vielä odottaa.

Islan petailut.

Lenkitettiin Islaa pitkin poikin ja iltapäivästä ehdottelin vielä lämpöjen mittaamista. Yllättäen ne olivatkin menneet varsin alas, 36,8? Sitten koitti suuri säätämisen hetki. Mun oli pakko lähteä kotiin huoltamaan kotijoukkoja ja valmistautumaan sunnuntaiaamun luonnetestiin. Pajulla oli aamun eka vuoro heti yhdeksältä. Laura puolestaan oli hankkinut lipun Ilosaareen ja Annalla oli koko viikonlopun töitä. Lopulta lopputulos oli se, että Anna saapui heti töiden jälkeen ja minä poistuin. Laura rokkasi kovasti ja tuli sieltä suoraan vahdiksi, että Anna saisi nukuttua edes vähän ennen töitä. Ennen lähtöäni kokeilin vielä Islan tilanteen ja olihan se avautuminen taas edennyt. Illan mittaan lämmöt kävivät vielä alempana.

13.7. aamuyöllä viiden aikoihin viestin Lauran kanssa ja tilanne oli varsin rauhaisa. Todettiin, että Laura joutaa lähtemään hetkeksi huoltamaan omia koiriaan ja nukkumaan tovin samalla kun Anna lähtee töihin. Inkakin oli nukkumassa. Itse ehtisin paikalle heti Pajun luonnetestin jälkeen. Seiskan aikoihin Inkan vanhempi sheltti Cara oli käynyt herättelemään Inkan äitiä. Eka pentu syntyi sittenkin kaiken tämän vahtimisen jälkeen ominpäin? :D Sain varsin epäselväksi jääneen puhelun Inkalta samalla kun kurvailin Paju kyydissä metsätaipaleella. Tieto pennusta sentään välittyi ja se, ettei kellään ole erityistä hätää.

Tilanne aamuviideltä.

Paju kävi testinsä (postaus tulossa kunhan ehdin purkaa videon) ja kyselin väliaikatietoja. Isla teki merle-pentuja tasaiseen tahtiin, joten en pitänyt kiirettä. Saldo oli 1+3 kun tulin paikalle ja Isla oli pitämässä taukoa. Mun saapumisen ansiosta Isla älysi ruveta tekemään myös trikkejä pentuja. Noin varttia vaille kaksi syntyi trikkiuros vihreän loiskahduksen saattelemana. Loiskahdus herätti vähän huolta, mutta itse pentu oli varsin virkeä. Sitten tulikin pahaenteinen reilun kolmen tunnin tauko. Pentujenhan kuuluisi syntyä noin pentu per tunti -tahdilla ja välissä voi olla yksi pidempi tauko. Pidempi tauko oli jo käytetty merlejen jälkeen, joten jotain oli pielessä. Taas tapahtui vahdinvaihto, kun Laura lähti ja Anna tuli tilalle suoraan töistä. Viiden jälkeen Isla nousi laatikossaan seisomaan ja esille mätkähti varsin kuollut pentu. Lisävarusteet olivat varsin vihreitä, eli tämä selitti edellisen pennun mukana tulleen loiskahduksen. Kovisjengimme paketoi pennun pakkaseen ja totesi että Laura olisi vollottanut. :D

Tässä ihaillaan pentueen parasta narttua. ;)

Vajaa tunti tätä myöhemmin siivoilimme pentulaatikkoa ja kokeilin vielä Islan kylkiä pentulaatikon rapulla, että olisiko siellä vielä joku kyydissä. Isla loiskauttikin melkoisen määrän nesteitä ja loikkasi laatikkoon ponnistamaan. Juu, oli joku kyydissä. Viimeinen pentu syntyi varsin elottomana. Kokeillessa sydämenlyönnit tuntuivat kuitenkin ja pikaisen neuvottelun jälkeen päätimme kokeilla elvytystä. Karitsoita kätilöidessä on turha arkuus karissut tästä hommasta, joten pentua heijattiin ihan kunnon kaaressa. Nenästä tuli vaahtoa ja välillä kaavin limaa pois. Pentu alkoi jo liikehtiä kättä vasten ja viimein kuului toivottu MÄY. Ehkä siitä sittenkin tulisi elävä pentu! Hyvä tovi tarmokasta hierontaa talouspaperimytyillä ja kuumavesipulloilla grillausta ja pentu alkoikin olla jo varsin kiukkuinen. Vielä varmuuden vuoksi puppyboosterit paikalle saapuneen Lauran naamaan ja toivon mukaan vähän myös pentuunkin ja varmistelua, että tyyppi pääsee nisälle. Seuraavana päivänä Inka jo viestikin, että penne on pentueen puuhakkain! :)

Elvytetty trikkiuljaus!

Lopputuloksena siis kolme merlenarttua, merleuros ja kaksi trikkiurosta. Näiden kuuden lisäksi sitten vielä se kuollut trikkiuros, joten varsin hyvä määrä Islalla oli kyytiläisiä. Onneksi saatiin kätilötiimi toimimaan vahdinvaihtoineen varsin hyvin, sillä muuten Inka olisi lähinnä kuollut kun tässä meni niin hullun pitkään. Pennut ovat ehtineet jo viikon ikään ja kaikki kasvavat hienosti. Kuvia ja kuulumisia voi vakoilla Inkan blogista.

 Pentujengi.

Uupunut Isla.

Onneksi seuraavana päivänä ilme oli palautunut taas iloiseksi. :)

17.7.2014

Juva KR

Pari viikkoa sitten käytiin viihtymässä Juvan näyttelyssä. Seura oli varsin parhautta ja koiratkin erittäin hyviä. Savu oli ekaa kertaa avoimessa luokassa. Kesken se on edelleen, eli eiköhän seuraava näyttely jää jonnekin ensi vuoteen. Tuula-Maija Tammelin tuumasi koirasta seuraavaa:

2-vuotias. Hyvät mittasuhteet omaava. Vielä kesken kehityksen. Hyvä ilme. Hieman voimakas otsapenger. Seisoo ryhdikkäästi. Riittävästi kulmautunut. Hyvä turkinlaatu. Hyvä häntä. Liikkuu vakaasti, mutta saisi esiintyä terhakkaammin. Rodunomainen lähestyttäessä. AVO-EH.

Oli vähän häntäsäätöä, niin juoksentelu oli mitä oli. :D Turkkikin oli mun mielestä ruma, mutta tuomari tuumasi että molemmat ihan hyviä? Pitää katsella millon tuo otus olisi valmiimpi ja turkki hyvässä vaiheessa, niin kokeilee sitten uudelleen.


Sää oli varsin vaihteleva. Myrn mallasi pilvet sävy sävyyn.

Myrniä ei enää kiinnostanut, kun tuomari ei tajunnut sen parhautta.

Mimo esiintyi kivasti ja tuomari ihan tykkäsikin siitä, mutta ei voinut kuulemma antaa eriä karvattomalle koiralle. Olihan se Mimo kieltämättä hieman kapinen kettu. :D

8.7.2014

Tätä lisää

Tiiättekö mikä on ihan parasta. No se että tää on mun ikioma blogi ja voin postata vaikka tsiljoona uimakuvaa jos haluan. :p Tänään mukana myös Usva ja Paju. Eilen ne tosiaan oli kevyet 12 tuntia reissussa. Lampaiden etsimisessä saarista kului ihan erilailla aikaa, kun ei ollut gps-pantoja päällä. Uudet patterit kun eivät ehtineet ennen lampaiden lähtöä. Mutta nyt on joka saaressa pantalammas. Lisäksi Usva tähditti jotain ihme dokumenttia. En ole ihan varma mistä edes oli kyse, mutta Linnansaaren torpalla olevat lampaat oli pitänyt saada juoksemaan useampaan kertaan sievästi torpan kulmalta, että niistä saadaan jotain superhidastuskuvaa? Niin ja Paju oli ollut hyvän tovin hukassa yhdessä saaressa, kun se oli mennyt lampaiden perässä tiheään kuusikkoon ja ajautunut edelleen kallioiden väärälle puolen, niin ettei se enää kuullut Ottoa tai edes Usvan haukkua. Ja olihan siellä jossain loppunut veneestäkin polttoaine. :D Pikkasen piti ottaa lepoa tuon reissun päälle, mutta tänään iltapäivästä koirat olivat jo ihan valmiita uimaan.

Ammattiruoppaaja Paju.

Pöppi linkoaa.

Melkein ryhmäkuva! Savu ehti kirmata tuolta taustalta rantaa pitkin liian kauas.

Söpö Uu.

Paju & Usva ja upouudet uimalelut!
(Josta tulikin mieleen, että näyttelypäivitys on tekemättä! Tuo pinkki on tuliainen sieltä!)

Pyltsi on nero.

Vellokset!

Onpahan muuten vaikea lelu! :O

Tehotytöt. Taika linkoaa!

On muuten aika kivaa!

Välillä Savussa välähtää niin paljon Varjoa. Ihan käsittämätöntä,
kun eihän ne ole edes sen kummemmin sukua keskenään.

7.7.2014

Vesihirmut

Taika on nyt tajunnut vedessä plutaamisen ilot.

Mutta osaapa olla vaikea lelu!

Kamin matkaan on sattunut paljon rauhallisempi yksilö.

Kamilla on asiaa!

Osaakohan korppikotkat uida?

Minä, Kami ensimmäinen suuri, aion kohta uida!

*Tadaa!*

Taika yrittää viedä Haikulta lelun.

Ei onnistunut!

Savu puolestaan yrittää viedä Taikan lelun.

Taikina taitaa livistää karkuun.

Haiku on tosiaan tullut taas kesälomailemaan.

Mikä tuolla veden alla möyrii?? :O

Taika lähtee jo varsin kauas yksin.

Herra Haiks jouti poseeraamaan.

Taikan uimahyppynäytös!

Näin se homma hoituu!

Söpöset junnut.

Asiallinen Kami.

Hehe, olipa hyvä juttu!

Haiku hoitaa ruoppaamisen kun Paju ja Usva ovat saaressa lammashommissa.

Bc, se hieman coolimpi rotu.

Hetkonen, kuka tiputti lelun!

Haiku ei tiedäkään mikä sitä vaanii!


Uimajoukkueen tiimikuva.