26.6.2015

Musta lauma

Lauma hakee olemustaan. Ei Varjon kuolema aiheuttanut näin selkeää liikehdintää. Kamilla oli niin paljon omia hassuja pikkujuttuja, jotka ilmeisesti suuntasivat koko lauman huomiota. Nyt nuoremmat yrittävät kysellä Usvalta, että miten tässä nyt ollaan. Usvan ajatusmaailma on vaan niin erilainen Kamiin nähden, että selvyyttä ei oikein vielä ole tullut. 

Kami sai riemuhepuleita ihan hassuista jutuista. Välillä siihen riitti ruttu matossa tai henkari sängyllä. Kami oli myös varsin tehokas kuivaamaan itseään ja toisinaan showhun riitti myös jonkun toisen kastuminen. Naksutteluun Kami suhtautui hyvin kiihkeästi. Se tiesi, että omaa vuoroa pitää odottaa ja metelöidä ei saisi. Kami toteutti tämän välillä menemällä yksin pimeään huoneeseen istumaan selkä ovelle päin. Nuoltavaksi annetut astiat se pyrki nappaamaan ja kuljettamaan syrjemmälle. Tämän se yritti tehdä myös uunivuoalle, eikä hetkeäkään ajatellut, että kohde voisi olla liian painava. Sisälle tullessa Kami syöksyi ensimmäisenä sopivan pehmolelun kimppuun ja natusteli sitä nuristen. Vilkas, kiihkeä, iloinen, meidän lauman väriläiskä. Mulla on täällä neljä työlinjaista bordercollieta ja varsin näpsäkkä agisheltti ja kaikki on silti niin kovin vaisua.

Tässä he juoksevat ja kukaan ei sano mitään?

Nallepöksy ja Pöppi.

Roi alkaa olla varsin tyylikäs.

Savu ei niinkään.

Taikinainen.

Paimennusilme.

Usva ja ei niin uskottava ilme.

Roi kruisailee.

Kunnon liehuturkki!

Paju on liian söpö.

Joku juoksumöykky.

Mutalinko.

Se hieman mustempi junnutiimi.
Tämän kuvan jälkeen lähdettiin tosiaan suoraan uimaan...

24.6.2015

Ikävä

Kami on jättänyt kokoonsa nähden aivan järjettömän suuren aukon laumaan. Nämä eivät oikein osaa leikkiä enää. Kukaan ei tuo lelua käteen ja koirat katselevat hämmentyneinä toisiaan, että miksi tämä ei nyt toimi. Meno on ylipäätään vaisumpaa, kun kukaan ei hauku. Kamin haukku jotenkin piti koko lauman liikkeessä.

Olen tässä nyt pari päivää pyöritellyt päässäni, että olisinko voinut tehdä jotain toisin. Lonkkien tilanne tuli ihan täydellisenä yllätyksenä. Kami oli kevyt koira (5,5 kg) ja se teki asiat kiihkeästi. Lisäksi lonkat olivat ilmeisesti symmetrisesti yhtä rikki, joten varsinaista ontumaoiretta en nähnyt ennen tapaturmaa kertaakaan. Joitakin kertoja Kami hyppäsi jotenkin kömpelösti sohvalle, mutta ajattelin että se liittyisi vanhuuden myötä heikentyneeseen lihaksistoon, olihan se kuitenkin jo 12-vuotias. Luoksetulot olivat myös hidastuneet, mutta luulin että käsimerkki ei vaan ole yhtä vahva kuin alkuperäinen sanallinen käsky. Samoin maahanmenoja se välillä empi, mutta toisaalta istuminen oli aina paljon vahvempi ja luontevampi Kamille. Ei näistä oikein ota selvää. :(

Olisihan sille voinut tietty syöttää nivelravinnetta jatkuvasti, eikä vain kuureina, mutta en usko että se olisi noita lonkkia kovin paljon pidemmälle vienyt. Toinen minkä olisi voinut tehdä, on laumasta/bortsuista eristäminen, mutta ei sitä oikein voi pitää todellisena vaihtoehtona. Eikä sekään olisi estänyt tuota loukkaantumista, sillä sheltit olivat mulla kahdestaan mukana laittamassa vesiä lampaille ihan tässä piha-alueella. Onneksi oli sentään kipulääkettä kotona. Eläinlääkärillä Kami vielä touhusi odotustilassa jonkun narttukoiran perään mun sylissä ja kesti jalan tutkimisen minuun nojaten.

Nyt en enää tiedä mitä ajatella lonkkatuloksista ja varsinkin kuvausiästä. Kami oli kuvattu vuoden iässä tuloksella A/A. Milloin lonkat ovat alkaneet noin radikaalisti hajota? Nivelrikon voimakkuus ja ilmenemisikä varmaan vaihtelevat. Onko tuo perinnöllistä? Pitäisikö koiria kuvata myöhemmällä iällä rutiinisti uudelleen? Maanantaina aloin suoraan itkemään nähdessäni kuvat. Lonkat olivat ihan nivelrikkosohjoa. Kuuntelin eläinlääkärin selostusta ja kysyinkin jotain, mutta tiesin koko ajan, että tässä tämä nyt oli.

On niin ikävä.

Savu saa nyt yksin edustaa shelttejä.


Bortsut lauantain iltauinnilla.

Pentu kuivana...

ja märkänä.

Ja se viimeiseksi jäänyt ryhmäkuva.

22.6.2015

Kami on poissa

Enpähän tiennyt, että tämä jäisi viimeiseksi kuvaksi Kamista. Lauantai-iltana oltiin vielä yhdessä uimaretkellä. Eilen Savu ja Kami törmäsivät telmiessään toisiinsa ja Kamin jalkaan sattui. Sain tälle aamulle eläinlääkäriajan ja eihän se hyvin päättynyt. Lonkissa oli voimakkaat nivelrikkomuutokset ja kipeän jalan lonkkamalja oli niin matala, että lonkka oli mennyt sijoiltaan. Myös polven sivusiteet olivat revenneet. Vaihtoehtoja ei jäänyt kuin yksi.

Hei hei Kami. Olet rakas.

FI AVA TK2 Double Hug's Whisper-in-Haze
22.4.2003 - 22.6.2015


21.6.2015

Se on kesä nyt!

 Kesäroikale!

Pajun hämyhetki.

 Klassikot: kipittävä minkki...

.... ja huutava sopuli.

Roiroi 

Pajun ja Usvan vinoshow. :D

Täällähän voi melkein uida!

I-ha-naa!

Kami tyytyi tarkkailemaan.

Tarkkailusta puheen ollen. Taika oli hieman surullinen kun sai porttikiellon
hiekkalaatikolle. Onneksi se keksi näppärän tähystyspaikan. :D

20.6.2015

Alopecia x?

Nuotti turasi kevään mittaan turkkinsa jälleen melkoisen huonoon kuntoon. Näiden kuvien jälkeen tilanne on taas ollut parempaan päin, mutta jokuhan tuossa koirassa on vialla. Kastroimisaika on varattu reilun viikon päähän. Nyt ollaan sormet ristissä, että pallien poiston aiheuttama hormonitoiminnan muutos vaikuttaisi myös tuohon turkkiin. Kyseessä on ilmeisesti alopecia x, mutta siinä on tuo x siitä syystä ettei kukaan oikein tiedä mistä on kyse... Aikaisemmin se oli Zita jonka takia äiti kantoi rahaa eläinlääkäriin ja Nuotti sitten päätti periä tämän tärkeän tehtävän. Huoh.

Toinen kylki ei ole paljoakaan parempi.

Tässä _täysin_ samoissa oloissa samalla ruokinnalla ja turkinhoidolla elävä Kehrä.

Tokihan Rimmastakin piti napata kuva.

Ja kun nyt näihin poseerauksiin päästiin, niin tässä Roihu ½ v.

Sokerina pohjalla Savu 3 v.

19.6.2015

Kuvasuma

Oi voi. Päivitykset jääneet vähän väliin, niin näitä kuvia on kertynyt. Nämä kaikki on toukokuulta....

Iloinen Usva.

Suloinen Paju.

Taika ja vihainen lintu.

Roihun epätoivon korvat. Se nyt oikeesti aatteli jättää ne noin?

Savu ja se samainen tirppa.

Taika on löytänyt frisbeen.

Pitää juosta kieli keskellä suuta!

Kyttääjäkaksikko.

Viititäänkö poseerata?
 `
No okei, ota äkkiä se kuva.

Roihu ja Kami. Pentu ei ole enää kovin pieni.

Näillä tassuilla!

Mä niin tykkään näistä todenmukaisista ryhmäkuvista. :D

Sit meil on hei tää keltanenkin frisbee!

Usvan parina eri trikki. Pikavilkaisulla nämä tahtoo mennä sekaisin.

Ja taas se minkki juokse.

Gnaarf!

Herra nallepöksy.

Kieli ei meinaa mahtua kuvaan.

Ja siis niiiiiin söpöä! Kami 12 v. nauttii kesästä.

Ja toki sen pitää tiedottaa riemustaan kaikille.