Tuon silmätarkastusreissun
innoittamana ajattelin nyt kirjoitella vähän koirien terveystarkastuksista.
Useinhan pentua ottaessa on vaatimuksena, että vanhemmat on tutkitusti
terveitä, mutta silti monelta tahtoo jäädä se oman koiran tutkiminen tekemättä.
Aikoinaan kun aloin puhua vanhemmilleni, että aion viedä Varjon ja Kamin
terveystutkimuksiin, vastassa oli hämmentyneitä ilmeitä ja painokas kysymys
miksi ihmeessä tuhlata rahoja moiseen? Näkeehän sen nyt koirasta onko se sairas
vai ei! Hmm, niin, näkeekö tosiaan? Takaisin tultiin Varjon avoimen
silmälausunnon kanssa ja Kennelliitto muisti vielä myöhemmin tiedolla
C-lonkista. Muutama vuosi myöhemmin vuorossa oli Rimman tutkiminen ja niin vaan
meidän päällisin puolin terveen ja iloisen agilitylupauksen ura tyssäsi
2/2-kyynäriin. Oho.
Mitä iloa näistä tiedoista
sitten on ollut? Ollaan osattu jättää kuormittavat harrastukset vähemmälle,
ollaan ehditty opetella varsin kattava joukko apukäskyjä ennen Varjon
sokeutumista, ollaan syötetty nivelravinteita jo ennen kuin koira on niin sökö,
että alkaa oireilla päällepäin. Ollaan saatu helpotettua ja oletettavasti myös
pidennettyä niiden elämää. Ei minusta ihan turhia asioita.
Ja sama toisinpäin. On ollut
tosi kiva harrastaa ja tehdä huoletta Kamin ja Usvan kanssa niitä kuormittavia
lajeja. Pitkän vatvomisen jälkeen uskalsin antaa Usvan jalostuslainaankin ja
saatiin ihanat pennut. Nämä ihan näin itsekeskeisesti ajatellen.
Onhan näistä kaikista
tiedoista ollut hyötyä myös koko rotua ajatellen. Kasvattajat ovat saaneet lisätietoa
jalostusvalintoja helpottamaan. Ollaan omalta osaltamme kasvatettu kunkin rodun
tietomäärää, jolloin koottujen tilastojen luotettavuus nousee ja pystytään
paremmin arvioimaan koko rodun tilannetta. Varjon PRA:n tultua ilmi on osattu
sulkea tiettyjä koiria pois jalostuksesta ja on pystytty taas hieman paremmin
arvioimaan eri yhdistelmien PRA-riskiä. Lonkkatuloksista on ollut iloa
erityisesti niissä roduissa, joissa lasketaan lonkkaindeksejä, sillä yhden
koiran indeksiin vaikuttaa yllättävän moni koira. Mitä enemmän tutkittuja
lähisukulaisia, sitä suurempi on indeksin arvosteluvarmuus. Ylipäätään kaikki
terveystiedot ovat hyvä asia, niin omistajan, koiran kuin koko rodunkin
kannalta. Kasataanpa tähän nyt vinkkejä ja toimintaohjeita asioita helpottamaan.
Mitä tutkia, milloin,
missä ja mitä siinä tapahtuu.
Perussettiin kuuluu rodusta riippumatta lonkat, kyynärät, silmät, polvet ja
nykyään aika usein myös sydänkuuntelu. Lisäksi voidaan sitten tutkia myös selkä
ja olat, mutta niistä ei saa ns. virallista lausuntoa, eli tulos ei tule
näkyviin Kennelliiton jalostustietojärjestelmään. (Lisäksi saattaa sitten olla rotukohtaisesti
muitakin tärkeitä tutkittavia, mutta niistä pitää kaivaa tieto oman
rotuyhdistyksen kotisivuilta.) Virallisen lausunnon saa suurimmalla osalla
roduista sitten, kun koira on täyttänyt vuoden. Tässä kuitenkin kannattaa vähän
katsella ja fiilistellä sitä koiraa, että onko se jo aikuisen mitoissa. Jos
kasvu on kesken, niin voi hyvin odotella sinne lähemmäs parin vuoden ikää.
Omani olen vienyt yleensä 1,5-vuotiaana tutkittavaksi. Tutkimukset on halvin
hoitaa kertarysäyksellä, niin ei tule useita käyntimaksuja. Paketti maksaa
parinsadan euron molemmin puolin paikasta riippuen. Hintavertailu kannattaa.
Lonkka- ja kyynärkuvauksia
tekevät useimmat eläinlääkärit. Tutkimusta varten koira rauhoitetaan.
Kyynärkuvat otetaan kyljellään ja lonkkakuvaa varten koira tuetaan selälleen ja
eläinlääkäri vetää jalat taakse. Eläinlääkäri voi kertoa oman arvionsa, mutta
kuvat lähtevät Kennelliittoon arvosteltaviksi ja tuloksen saa sitten myöhemmin
postissa. Samassa rauhoituksessa voi hyvin ottaa selkä- ja olkakuvat. Lisäkuvat
eivät maksa enää kovinkaan paljoa, kun koira on kerran jo rauhoitettu ja
röntgenmasiina viritelty päälle.
Silmälausunnon voi antaa
vain silmäoikeudet omaava eläinlääkäri. Lähimmän silmäeläinlääkärin löydät
tästä listasta. Koirallasi voi olla kasvattajan hankkima silmälausunto
pikkupentuajalta, mutta koirilla on valitettavasti aika paljon sellaisia
silmäsairauksia, joita ei voi niin varhaisessa vaiheessa todeta. Siksi koira
olisi hyvä tutkia myös aikuisena, mielellään useamman kerran. Ensimmäinen
aikuistutkimus on yleensä helpoin ajoittaa muiden terveystutkimusten kanssa
samaan aikaan, eli siihen puolentoista vuoden kieppeille. Uusintatutkimukset
sitten vielä n. 5-6-vuotiaana ja 9-10-vuotiaana.
Silmäsairaudet ovat siitä
ikäviä, että ne kehittyvät vähitellen, eikä tarkkaa puhkeamisikää voida
määritellä. Koirat osaavat kompensoida näköaistin puutteita uskomattoman hyvin,
joten voi mennä pitkäänkin ennen kuin kukaan alkaa epäillä mitään. Tässä
vaiheessa on huonolla tuurilla ehditty käyttää jo puolta sukua jalostukseen.
Silmien tutkiminen on tärkeää! En nyt ala jaaritella elämästä sokean
koiran kanssa, mutta sen verran nyt kuitenkin, että on se näköaisti ihan kiva
olla olemassa…
Silmätutkimus on koiralle
helppo toimenpide. Silmiin laitetaan tipat laajentamaan pupillit. Tähän menee
noin 20 minuuttia. Tutkimus suoritetaan pimeässä huoneessa. Eläinlääkäri katsoo
silmiin valon ja erilaisten vimpaimien kanssa. Virallisen lausunnon saa suoraan
tutkivalta eläinlääkäriltä ja tieto lähtee myös Kennelliittoon julkaistavaksi.
Koira on pölähtäneen näköinen joitakin tunteja, kunnes silmätippojen vaikutus
lakkaa.
Toinen yhtä helppo ja nopea
tutkimuskohde on polvet. Eläinlääkärillä täytyy olla tutkimusoikeudet (katso
lista täältä). Koira nostetaan pöydälle, eläinlääkäri venyttää, vanuttaa ja
kääntelee polvia hetken ja antaa lausunnon. Homma valmis.
Virallisen sydänkuuntelun
voi tehdä kuka tahansa eläinlääkäri. Sydänhän kannattaa toki kuunteluttaa esim.
kaikkien rokotusten yhteydessä, mutta virallinen lausunto on siis julkista
tietoa. Eläinlääkäri kuuntelee stetoskoopilla vähän joka puolelta koiran
rintakehää ja antaa lausuntonsa. Ja taas on yksi terveystutkimus valmis.
Virallisen ja epävirallisen
tutkimuksen ero on siinä, että virallisesta tutkimuksesta täytetään
Kennelliiton kaavake ja tieto julkaistaan jalostustietojärjestelmässä. Kaavakkeeseen
tulee koiran ja omistajan tiedot sekä tutkimustulos. Kaavake on jäljentävä ja
siitä lähtee sivut Kennelliittoon ja rotujärjestölle, yksi jää tutkivalle
eläinlääkärille ja yhden saa itselleen. Lonkka- ja kyynärkuvien kaavake lähtee
kuvien mukana Kennelliittoon. Virallisia tutkimuksia varten koiran pitää olla
tunnistusmerkitty, eli sillä pitää olla joko siru tai tatuointi. Nykyäänhän
tunnistusmerkintä on rekisteröinnin ehtona, joten homma on todennäköisesti jo
valmiiksi hoidossa. Asian näet joka tapauksessa koirasi rekisteripapereista.
Ja vielä yksi helppo, nopea
ja tärkeä asia terveempien koirien puolesta. Lähetä koirastasi verinäyte Hannes
Lohen työryhmän koirien geenitutkimukseen. Lisätietoja asiasta löydät täältä.
”Geenitutkimuksen
tavoitteena on tunnistaa geenivirheitä erilaisiin perinnöllisiin sairauksiin ja
muihin ominaisuuksiin eri roduista, kehittää sairauksille geenitestejä
jalostuksen apuvälineeksi ja soveltaa saatua tietoa ihmissairauksiin
selvittämiseen. Geenilöytö avaa aina myös mahdollisuuksia tautimekanismien
ymmärtämiselle ja se luo pohjaa diagnostiikan, hoitojen ja mahdollisen
lääkkeiden kehittämiseksi.”
Eikö
kuulostakin hyvältä! Koirasta otetaan verinäyte ja lähetetään sivuilta löytyvän
kaavakkeen kanssa tutkimusryhmälle. Näytteen voi ottaa missä tahansa
eläinlääkäriasemalla vaikka rokotusten yhteydessä. Koiran ja omistajan kannalta
tosi helppoa, mutta siitä on iso apu.
Loppuun
vielä ihana arpavertaus. Pennusta ei koskaan tiedä mitä siitä kasvaa. Pohjatyön
voi tehdä kuinka hyvin ja perusteellisesti tahansa, mutta silti tuloksena voi
olla tavalla tai toisella sairas koira. Jokainen pentu on arpa. Mutta miksi ei
kasvatettaisi voiton todennäköisyyttä? Mitä enemmän meillä on julkista tietoa
koirien terveydestä, sitä varmemmin voidaan arvioida jonkun tietyn yhdistelmän
riskejä ja mahdollisuuksia. Ja kun se arpa on kerta hankittu, miksi sitä ei
myös raaputettaisi, että tiedetään mitä saatiin? Tutkituttakaa niitä koirianne!
:)
