28.9.2012

Synkkiä pipareita ja tassunalleja

Noniin, palataanpas näihin sekaviin kuvapostauksiin ja kirjoitteluun meidän arjesta. Alkuun jokunen aiemmin julkaisematta jäänyt kiva kuva.

Naurisniemen kesätyöläiset.

Paju työpöydän alla.

Sheltit ottaa rennosti. Kuva on otettu heinäkuussa, joten Savu on vielä pieni ja söpö. Nyt se on vaan söpö.

Savu reippaana poikana eläinlääkärin pihassa. Rokotus meni hyvin, kun oli raksuja tarjolla.

Ja vielä yksi laadukas kännykkäkuva. Oli pakko leipoa pipareita, kun Myrri oli ostanut pojille uusia muotteja. Yksi pellillinen olikin sitten hieman synkempiä pipareita... Onneksi oli Synkkä Herra Haiku hoidossa! :D

Mut vakuutettiin ostamaan kameraan uusi hieno objektiivi. Olen nyt yrittänyt saada siihen tuntumaa (lue: räiskinyt miten sattuu).

Trikkikaaos tarhassa. Pajun turkki on ihan lähmässä, kun Haiku ja Savu roikkuivat siinä vuorotellen.

Varjo kertoo pitävänsä nuorison kurissa ja nuhteessa!

Nämä on sitten jo tältä päivältä. Söpö korsto Savu.

Joo, oli pakko. :D

Tehkääs pojat joku söpö temppu!
Tee vaan keskenäs! t. Varjo

No jos Kami sit tekis.

Jahas, tassut seinälle! Oliko aseita!

Ja sit vielä jotain ehkä maailman ällösöpöintä... Tassunallet!  Vertailussa Savun pehmoinen pentutassunalle ja Usvan vähän karskimpi työtassunalle.

24.9.2012

Söpö arpa, mutta onko se terve?


Tuon silmätarkastusreissun innoittamana ajattelin nyt kirjoitella vähän koirien terveystarkastuksista. Useinhan pentua ottaessa on vaatimuksena, että vanhemmat on tutkitusti terveitä, mutta silti monelta tahtoo jäädä se oman koiran tutkiminen tekemättä. Aikoinaan kun aloin puhua vanhemmilleni, että aion viedä Varjon ja Kamin terveystutkimuksiin, vastassa oli hämmentyneitä ilmeitä ja painokas kysymys miksi ihmeessä tuhlata rahoja moiseen? Näkeehän sen nyt koirasta onko se sairas vai ei! Hmm, niin, näkeekö tosiaan? Takaisin tultiin Varjon avoimen silmälausunnon kanssa ja Kennelliitto muisti vielä myöhemmin tiedolla C-lonkista. Muutama vuosi myöhemmin vuorossa oli Rimman tutkiminen ja niin vaan meidän päällisin puolin terveen ja iloisen agilitylupauksen ura tyssäsi 2/2-kyynäriin. Oho.

Mitä iloa näistä tiedoista sitten on ollut? Ollaan osattu jättää kuormittavat harrastukset vähemmälle, ollaan ehditty opetella varsin kattava joukko apukäskyjä ennen Varjon sokeutumista, ollaan syötetty nivelravinteita jo ennen kuin koira on niin sökö, että alkaa oireilla päällepäin. Ollaan saatu helpotettua ja oletettavasti myös pidennettyä niiden elämää. Ei minusta ihan turhia asioita.

Ja sama toisinpäin. On ollut tosi kiva harrastaa ja tehdä huoletta Kamin ja Usvan kanssa niitä kuormittavia lajeja. Pitkän vatvomisen jälkeen uskalsin antaa Usvan jalostuslainaankin ja saatiin ihanat pennut. Nämä ihan näin itsekeskeisesti ajatellen.

Onhan näistä kaikista tiedoista ollut hyötyä myös koko rotua ajatellen. Kasvattajat ovat saaneet lisätietoa jalostusvalintoja helpottamaan. Ollaan omalta osaltamme kasvatettu kunkin rodun tietomäärää, jolloin koottujen tilastojen luotettavuus nousee ja pystytään paremmin arvioimaan koko rodun tilannetta. Varjon PRA:n tultua ilmi on osattu sulkea tiettyjä koiria pois jalostuksesta ja on pystytty taas hieman paremmin arvioimaan eri yhdistelmien PRA-riskiä. Lonkkatuloksista on ollut iloa erityisesti niissä roduissa, joissa lasketaan lonkkaindeksejä, sillä yhden koiran indeksiin vaikuttaa yllättävän moni koira. Mitä enemmän tutkittuja lähisukulaisia, sitä suurempi on indeksin arvosteluvarmuus. Ylipäätään kaikki terveystiedot ovat hyvä asia, niin omistajan, koiran kuin koko rodunkin kannalta. Kasataanpa tähän nyt vinkkejä ja toimintaohjeita asioita helpottamaan.

Mitä tutkia, milloin, missä ja mitä siinä tapahtuu. Perussettiin kuuluu rodusta riippumatta lonkat, kyynärät, silmät, polvet ja nykyään aika usein myös sydänkuuntelu. Lisäksi voidaan sitten tutkia myös selkä ja olat, mutta niistä ei saa ns. virallista lausuntoa, eli tulos ei tule näkyviin Kennelliiton jalostustietojärjestelmään. (Lisäksi saattaa sitten olla rotukohtaisesti muitakin tärkeitä tutkittavia, mutta niistä pitää kaivaa tieto oman rotuyhdistyksen kotisivuilta.) Virallisen lausunnon saa suurimmalla osalla roduista sitten, kun koira on täyttänyt vuoden. Tässä kuitenkin kannattaa vähän katsella ja fiilistellä sitä koiraa, että onko se jo aikuisen mitoissa. Jos kasvu on kesken, niin voi hyvin odotella sinne lähemmäs parin vuoden ikää. Omani olen vienyt yleensä 1,5-vuotiaana tutkittavaksi. Tutkimukset on halvin hoitaa kertarysäyksellä, niin ei tule useita käyntimaksuja. Paketti maksaa parinsadan euron molemmin puolin paikasta riippuen. Hintavertailu kannattaa.

Lonkka- ja kyynärkuvauksia tekevät useimmat eläinlääkärit. Tutkimusta varten koira rauhoitetaan. Kyynärkuvat otetaan kyljellään ja lonkkakuvaa varten koira tuetaan selälleen ja eläinlääkäri vetää jalat taakse. Eläinlääkäri voi kertoa oman arvionsa, mutta kuvat lähtevät Kennelliittoon arvosteltaviksi ja tuloksen saa sitten myöhemmin postissa. Samassa rauhoituksessa voi hyvin ottaa selkä- ja olkakuvat. Lisäkuvat eivät maksa enää kovinkaan paljoa, kun koira on kerran jo rauhoitettu ja röntgenmasiina viritelty päälle.

Silmälausunnon voi antaa vain silmäoikeudet omaava eläinlääkäri. Lähimmän silmäeläinlääkärin löydät tästä listasta. Koirallasi voi olla kasvattajan hankkima silmälausunto pikkupentuajalta, mutta koirilla on valitettavasti aika paljon sellaisia silmäsairauksia, joita ei voi niin varhaisessa vaiheessa todeta. Siksi koira olisi hyvä tutkia myös aikuisena, mielellään useamman kerran. Ensimmäinen aikuistutkimus on yleensä helpoin ajoittaa muiden terveystutkimusten kanssa samaan aikaan, eli siihen puolentoista vuoden kieppeille. Uusintatutkimukset sitten vielä n. 5-6-vuotiaana ja 9-10-vuotiaana.

Silmäsairaudet ovat siitä ikäviä, että ne kehittyvät vähitellen, eikä tarkkaa puhkeamisikää voida määritellä. Koirat osaavat kompensoida näköaistin puutteita uskomattoman hyvin, joten voi mennä pitkäänkin ennen kuin kukaan alkaa epäillä mitään. Tässä vaiheessa on huonolla tuurilla ehditty käyttää jo puolta sukua jalostukseen. Silmien tutkiminen on tärkeää! En nyt ala jaaritella elämästä sokean koiran kanssa, mutta sen verran nyt kuitenkin, että on se näköaisti ihan kiva olla olemassa…

Silmätutkimus on koiralle helppo toimenpide. Silmiin laitetaan tipat laajentamaan pupillit. Tähän menee noin 20 minuuttia. Tutkimus suoritetaan pimeässä huoneessa. Eläinlääkäri katsoo silmiin valon ja erilaisten vimpaimien kanssa. Virallisen lausunnon saa suoraan tutkivalta eläinlääkäriltä ja tieto lähtee myös Kennelliittoon julkaistavaksi. Koira on pölähtäneen näköinen joitakin tunteja, kunnes silmätippojen vaikutus lakkaa.

Toinen yhtä helppo ja nopea tutkimuskohde on polvet. Eläinlääkärillä täytyy olla tutkimusoikeudet (katso lista täältä). Koira nostetaan pöydälle, eläinlääkäri venyttää, vanuttaa ja kääntelee polvia hetken ja antaa lausunnon. Homma valmis.

Virallisen sydänkuuntelun voi tehdä kuka tahansa eläinlääkäri. Sydänhän kannattaa toki kuunteluttaa esim. kaikkien rokotusten yhteydessä, mutta virallinen lausunto on siis julkista tietoa. Eläinlääkäri kuuntelee stetoskoopilla vähän joka puolelta koiran rintakehää ja antaa lausuntonsa. Ja taas on yksi terveystutkimus valmis.

Virallisen ja epävirallisen tutkimuksen ero on siinä, että virallisesta tutkimuksesta täytetään Kennelliiton kaavake ja tieto julkaistaan jalostustietojärjestelmässä. Kaavakkeeseen tulee koiran ja omistajan tiedot sekä tutkimustulos. Kaavake on jäljentävä ja siitä lähtee sivut Kennelliittoon ja rotujärjestölle, yksi jää tutkivalle eläinlääkärille ja yhden saa itselleen. Lonkka- ja kyynärkuvien kaavake lähtee kuvien mukana Kennelliittoon. Virallisia tutkimuksia varten koiran pitää olla tunnistusmerkitty, eli sillä pitää olla joko siru tai tatuointi. Nykyäänhän tunnistusmerkintä on rekisteröinnin ehtona, joten homma on todennäköisesti jo valmiiksi hoidossa. Asian näet joka tapauksessa koirasi rekisteripapereista.

Ja vielä yksi helppo, nopea ja tärkeä asia terveempien koirien puolesta. Lähetä koirastasi verinäyte Hannes Lohen työryhmän koirien geenitutkimukseen. Lisätietoja asiasta löydät täältä.

”Geenitutkimuksen tavoitteena on tunnistaa geenivirheitä erilaisiin perinnöllisiin sairauksiin ja muihin ominaisuuksiin eri roduista, kehittää sairauksille geenitestejä jalostuksen apuvälineeksi ja soveltaa saatua tietoa ihmissairauksiin selvittämiseen. Geenilöytö avaa aina myös mahdollisuuksia tautimekanismien ymmärtämiselle ja se luo pohjaa diagnostiikan, hoitojen ja mahdollisen lääkkeiden kehittämiseksi.”

Eikö kuulostakin hyvältä! Koirasta otetaan verinäyte ja lähetetään sivuilta löytyvän kaavakkeen kanssa tutkimusryhmälle. Näytteen voi ottaa missä tahansa eläinlääkäriasemalla vaikka rokotusten yhteydessä. Koiran ja omistajan kannalta tosi helppoa, mutta siitä on iso apu.

Loppuun vielä ihana arpavertaus. Pennusta ei koskaan tiedä mitä siitä kasvaa. Pohjatyön voi tehdä kuinka hyvin ja perusteellisesti tahansa, mutta silti tuloksena voi olla tavalla tai toisella sairas koira. Jokainen pentu on arpa. Mutta miksi ei kasvatettaisi voiton todennäköisyyttä? Mitä enemmän meillä on julkista tietoa koirien terveydestä, sitä varmemmin voidaan arvioida jonkun tietyn yhdistelmän riskejä ja mahdollisuuksia. Ja kun se arpa on kerta hankittu, miksi sitä ei myös raaputettaisi, että tiedetään mitä saatiin? Tutkituttakaa niitä koirianne! :)

21.9.2012

Klassinen PRA

Eilen vein Varjon ja Kamin silmätarkastukseen. Kami on kuitenkin jo 9-vuotias, joten ajattelin että sille on ihan hyvä aika saada vielä yksi lausunto ja Varjolle halusin vielä toisen eläinlääkärin mielipiteen. Molemmathan on peilattu viimeksi vuonna 2008. Kami sai tuolloin täysin puhtaan lausunnon ja Varjo todettiin sokeaksi. Varjon kaikki PRA-lausunnothan on Jari Ahon antamia, joten kun huomasin Jaana Pätilän tulevan tarkastamaan Savonlinnaan päätin käyttää tilaisuuden hyväksi.

Ensin oli vuorossa Kami. Vasemmassa silmässä oli kolme pientä ylimääräistä ripseä, joten siitä lausunto distichiasis. Muuten saatiinkin kiva rivi rakseja terve-sarakkeeseen. Onneksi nuo Kamin ylimääräiset ripset eivät ole sitä koskaan vaivanneet. Kaislallahan niistä on ollut enemmän riesaa. Ärsyttävän yleinen vaiva rodussa, joten ihan hyvä että ne merkitään nykyään niin tarkasti ylös. Kamin isälläkin on yhdessä lausunnossa  mainittu ylimääräisistä ripsistä, joten en ollut yllättänyt että Kamillakin niitä on.

Ja sitten Varjo pöydälle. En aluksi paljastanut, että Varjolla on PRA-lausunto. Eläinlääkäri kysyi ensin että onko tälle sattunut jotain, johon vastasin että eii, mutta sokeahan se on. Tähän ell sitten jo totesikin että klassinen PRA. Meille oli kivasti varattu vähän pidempi tarkastusaika, joten ehdittiin jutella Varjon tilanteessa ja PRA:sta yleensä. Lausuntopaperiin tuli raksit kohtaan 17. Retinan degeneraatio (PRA), todettu ja aste, vakava. Kuvailevat kommentit osioon ell kirjoitti: "pitkälle edennyt PRA -> sen seurauksena vas. linssi tiivistynyt".

Ensimmäisenä sokeutunut vasen silmä oli tosiaan edelleen edellä oikeaa. Pätilä kuvaili silmää kananmunan valkuaiseksi, jossa ravinteet menevät ympäriinsä kun se on juoksevassa muodossa. PRA:ssa silmäpohjan verisuonet surkastuvat, jolloin muuallekaan silmään ei enää leviä ravinteita. Tämän johdosta käy niinkuin kananmunan valkuaiselle paistinpannussa, linssi tiivistyy vähitellen. Oikeassa silmässä tätä ei vielä ollut tapahtunut, joten meidän oma havainto että Varjo reagoisi vielä jonkin verran erittäin kirkkaaseen valoon, on todennäköisesti oikea. (Huom! Jos tekstissä esiintyy asiavirheitä, niin ne on mun ihan omaa sössimistä. Kirjoitin asiat niinkuin ne itse ymmärsin ja muistan, joten virheet ovat mahdollisia.)

Kaiken kaikkiaan varsin kahtiajakoinen reissu. Hyvää on, että Varjo ja Kami on nyt tarkastettu, Varjolle on kahden eläinlääkärin yhtenevä lausunto PRA:sta ja tieto Kamin ylimääräisistä ripsistä on nyt ylipäänsä olemassa ja julkinen. Mutta ei se nyt ole edelleenkään kovin kiva kuulla että koira on sokeasokeasokea ja kyllä mua harmittaa toi ripsihommakin, kun niitä tursuaa vähän joka sheltillä niin milläs niistä nyt sitten eroon enää pääsee. Plah.

20.9.2012

Piri-Liri


- *prilim* Hei Savu…
- Voi ei, se on Piri-Liri-keiju!
- Savuu, olisi taas aika!
- Mutta kun mamma ei tykkää. :(
- Matolle, Savu, matolle. *helkkyvää naurua*
- Voi itku!

- *prölöm* Hei Savu!
- Paska-Raska! :O

Niin, kaikki pikkupentujen omistajat, syyttäkää Piri-Liriä ja astetta rankempaa keijua, Paska-Raskaa. Mitäpä siinä pieni pentuparka mahtaa. :(

16.9.2012

Tiikeri!

Mullapas on TIIKERI!

Se jopa murisee, mut eipä paljoo pelota!

Lähempä tästä lesoomaan bortsuille!

Nää nää nä nää nää!

Kylläpä oon aika paras!

Ja te ette oo! :p t. Savu

Tää on mun Tärkeä Ilme.

Hah, sain sen taas kiinni!

Savu = paras!

Voi tätä nykyajan nuorisoa....

12.9.2012

Peruskauraa

Muuten vaan -kuvailuja tältä päivältä.

Savulla kerrankin panta kaulassa.

Varjoskainen. Vähän kuultaa silmät "läpi" vaikkei ollut edes salamaa käytössä. Tyhmä PRA.

Savulla on kivaa.

Usva, taustalla pojat.

Siis eikä, ne typerät bortsut ui tässä kelissä??

Varjo kotimatkalla. :D

Sitten vähän söpöstelykuvia metsässä. Savu aloittaa.

Prinsessa Uu.

 Trikki-ihanuudet Paju ja Savu.

 Vieraileva tähti Haiku.


 Ja vielä yksi Uu, kun se on niin söötti.

Kastunut Kamsse.

Nuottiviivastotirpat. :D Savulla oli suuri suunnitelma pyydystää ne KAIKKI!

Ja laitetaan nyt jotain kuulumisiakin. Lumitähti-pupu löytyi selittämättömästi kuolleena viime viikon tiistaina. :( En halua enää alkaa etsiä uutta tyttöpupua, mutta toisaalta en raaski pitää Täpinää yksinkään. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että annan Täpinän uuteen kotiin. Todennäköinen kotikin on jo löytynyt, mutta haluan odotella vielä Täpinän karvanvaihdon loppuun. Harmittaa koko pupuhomma. :(

Haiku tuli meille viikonloppuna taas hoitoon ja on meillä pari viikkoa. Tarkoitus on vähän treenailla sen kanssa rengasta ja noutoa ja tarkistella vähän perusasennon paikkaa. Tuleepahan samalla taas aktivoiduttua omienkin suhteen. Muuten kyllä ihan mukavaa, mutta Uu teki taktiset ja aloitti juoksunsa eilen... Ensi viikolla eletäänkin sitten mielenkiintoisia aikoja. Narttu tärpeillä, talossa viisi urosta, lapset todennäköisesti vesirokossa, Otolla pari koko päivän ajokeikkaa ja Varjon & Kamin silmätarkastuskin pitäisi jotenkin toteuttaa. Pitänee hieman täydentää suklaavarastoja. x_X

Laumaan on liittynyt myös pari uutta jäsentä, kun pässihuutokaupasta matkasi meille kaksi pässiä. Valkean papereissa lukee Hermanni ja ruskean täpläpään nimi on Herkko. Eihän se käy! Laitettiin uudet Peten ja Ässän seuraan ja tovi kun sitä nujuamista katseltiin, niin todettiin että ruskea saa olla Pusku ja valkeasta tuli sitten loogisesti Nosse. Ihana Puuha-Pete-teema. :D

Taipaleella muuan reissumies...

Sunnuntaina käytiin Myrrin ja koirien kanssa kiertämässä jälleen kerran kestosuosikki Timon taival.

Paju kyttää joko mamma pian lähtee kiitämään.

Se pakollinen ryhmäkuva hoidettiin jo alkupuolella reittiä. Takarivissä Haiku, Usva, Kami ja Paju, edessä Savu, Kaisla ja Fido.

Kami kertoo suureen ääneen Tärkeitä Asioita ja Usva suunnittelee uimista. Aika perus. :p

Thihhih, sanoo Kaisla.

Se Hieman Söpömpi koira.

Savu tuulessa.

No möh, onko jo ällösöpöä??

Kaislan sievempi pose.

No terve, kävitkö kenties uimassa...

Jiihaa!

Savulla ei oikein aina kestä tassut järjestyksessä.

Ihanasti naavaa puissa! Ja on se Usvakin siellä jossain.

Savupieni.

Kami ja Fido änkesivät ihan omia aikojaan Savun kuvaan.

Söpö!!

Hra Haiks.

Paju ja Uu. Huomaa ihkut sydänheijastimet!

Se hieman vapaamuotoisempi ryhmäkuva.

Oravapartio!

Tilanne edellisen kuvan ottamisen jälkeen... :D
Se sano VAPAA!