Olen tässä nyt pari päivää pyöritellyt päässäni, että olisinko voinut tehdä jotain toisin. Lonkkien tilanne tuli ihan täydellisenä yllätyksenä. Kami oli kevyt koira (5,5 kg) ja se teki asiat kiihkeästi. Lisäksi lonkat olivat ilmeisesti symmetrisesti yhtä rikki, joten varsinaista ontumaoiretta en nähnyt ennen tapaturmaa kertaakaan. Joitakin kertoja Kami hyppäsi jotenkin kömpelösti sohvalle, mutta ajattelin että se liittyisi vanhuuden myötä heikentyneeseen lihaksistoon, olihan se kuitenkin jo 12-vuotias. Luoksetulot olivat myös hidastuneet, mutta luulin että käsimerkki ei vaan ole yhtä vahva kuin alkuperäinen sanallinen käsky. Samoin maahanmenoja se välillä empi, mutta toisaalta istuminen oli aina paljon vahvempi ja luontevampi Kamille. Ei näistä oikein ota selvää. :(
Olisihan sille voinut tietty syöttää nivelravinnetta jatkuvasti, eikä vain kuureina, mutta en usko että se olisi noita lonkkia kovin paljon pidemmälle vienyt. Toinen minkä olisi voinut tehdä, on laumasta/bortsuista eristäminen, mutta ei sitä oikein voi pitää todellisena vaihtoehtona. Eikä sekään olisi estänyt tuota loukkaantumista, sillä sheltit olivat mulla kahdestaan mukana laittamassa vesiä lampaille ihan tässä piha-alueella. Onneksi oli sentään kipulääkettä kotona. Eläinlääkärillä Kami vielä touhusi odotustilassa jonkun narttukoiran perään mun sylissä ja kesti jalan tutkimisen minuun nojaten.
Nyt en enää tiedä mitä ajatella lonkkatuloksista ja varsinkin kuvausiästä. Kami oli kuvattu vuoden iässä tuloksella A/A. Milloin lonkat ovat alkaneet noin radikaalisti hajota? Nivelrikon voimakkuus ja ilmenemisikä varmaan vaihtelevat. Onko tuo perinnöllistä? Pitäisikö koiria kuvata myöhemmällä iällä rutiinisti uudelleen? Maanantaina aloin suoraan itkemään nähdessäni kuvat. Lonkat olivat ihan nivelrikkosohjoa. Kuuntelin eläinlääkärin selostusta ja kysyinkin jotain, mutta tiesin koko ajan, että tässä tämä nyt oli.
On niin ikävä.
Savu saa nyt yksin edustaa shelttejä.
Bortsut lauantain iltauinnilla.
Pentu kuivana...
ja märkänä.
Ja se viimeiseksi jäänyt ryhmäkuva.
Voimia ikävään. :( Mä oon miettiny ihan samaa lonkkien osalta. Mulla on siis 6,5-vuotias shelttinarttu, jolla todettiin keväällä aika paha nivelrikko oikeessa lonkassa. Ja lonkat oli tosiaan terveet (A ja B) kaksvuotiskuvauksissa. Meillä syynä on ehkä törmäily siskon villin aussien kanssa ja nivelrikko on alkanu kehittyä jonkun trauman seurauksena. Todellakin suhtaudun lonkkiin eri lailla tulevaisuudessa, nuorena terveiksi kuvatut ei välttämättä ole sitä vanhemmalla koiralla.
VastaaPoistaKiitos. Toivottavasti teillä on vielä monta hyvää vuotta edessä!
PoistaMä oon aina suhtautunut ylipäätään alle 2-3v luustokuviin skeptisesti. Niin monta tuttua koiraa tiedän, jotka on vuosikkaana kuvattu terveeksi, mutta lopulta lopetettu nivelrikon takia (meillä oli kotonakin sellainen, lapinkoira). En silti osaa sanoa mikä olisi mielestäni parempi vaihtoehto, koska monet koirat kuitenkin pennutetaan parivuotiaina. Jos oikein pitkälle mennään niin ylipäätään pitäisin sitä, että koira elää vaikka 13-14-vuotiaaksi terveenä vailla niveloireita ja kestää käyttöä tärkeämpänä mittarina kuin luustokuvia ollenkaan, mutta se onkin toinen tarina miten sitä voisi valvoa ja mitata 2-4-vuotiailta jalostuskoirilta. Vaikeita asioita.
VastaaPoistaVoimia kaikille Kamia kaipaamaan jääneille sinne!