Vuosi alkoi eläinlääkärikäynneillä. 3. päivä Fido kävi kastroitavana, josko se auttaisi liialliseen nartuista kohkaamiseen. Fido kipuherkkänä otuksena on toki surullinen ja päässä oleva pönttö saa sen mylhyämään kaikkia ihmisiä päin.
4. päivä vietiin trikit (joo, meidän ell-reissut on aina värikoodattuja :p) terveystarkastuksille. Kotisivuille laitoinkin jo tuloksia aikaisemmin, mutta tässä vielä oleelliset. Lonkka- ja kyynärkuvat lähtivät Kennelliittoon, joten niihin palataan vielä myöhemmin.
Paju: silmät terveet, sydämessä ei sivuääniä, polvet 0/0, lonkat ja kyynärät siistit, oikeassa olassa suttua. (Eläinlääkäri selitti tuosta olkahommasta, että kun se nyt on jo siis valmiiksi operoitu, niin kuvissa tottakai näkyy jotain muutoksia. Kuvassa ei kuitenkaan näy arpikudos, mikä jollain tapaa parantaa sitä nivelten tilannetta. Eli hyvillä mielin jatketaan paimennusta ja tokoa Pajun kanssa.)
Haiku: silmät terveet, sydämessä ei sivuääniä, polvet 0/0, lonkat ja kyynärät siistit, vasemmassa olassa pieni muutos. (Olan muutos harmittaa, mutta sen ei pitäisi haitata koiraa eikä harrastamista.)
Kehrä: silmät terveet (toisessa silmässä pieni kolesterolitäplä linssin takana), sydämessä ei sivuääniä, polvet 0/0, lonkissa hieman löysyyttä, kyynärät siistit. (Tuo kolesterolitäplä ei haittaa koiraa ja on epätodennäköistä että se lähtisi siitä suurenemaan. Joka tapauksessa Kehrä tulee käymään silmäpeilauksissa vielä myöhemminkin, joten tuleepahan samalla seurattua tuo täpläkin. Lonkkien osalta jännätään Kennelliiton lausuntoa.)
Varjo: kasvain keuhko-ontelossa, maksa-arvot taivaissa. :(
(Voi minun Varjoani. Ehdottomasti reissun surkein uutinen, vaikka jotain tuon suuntaista osasin jo aavistella. Röntgenkuvassa kasvain näkyi selvästi ja samassa kuvassa näkyi myös suurentunut maksa, joten otettiin vielä verikoe. Ja siinä siis maksa-arvot ihan pielessä, joten Varjo siirtyi nyt erikoisruualle, eikä saa syödä yhtään mitään muuta. Kortisonilääkitystä jatketaan, mutta selväähän on, ettei se tuosta enää terveeksi muutu. Onneksi se on iloinen ja puuhakas ja tykkää noista uusista raksuista, joita se saa pienen annoksen useamman kerran päivässä. Toivottavasti Varjolla on vielä paljon hyviä päiviä edessä!)
---
Lenkillä on mukana kulkenut lähinnä tuo pokkari, joten tässä nyt jotain suttukuvia hunnien puuhista.
Haiku oli meillä siis hoidossa ja Usva katsoi asiakseen hieman kouluttaa poikia. Suosikkiaihe oli toki vuorikiipeily. Uu etsi ihan järjestelmällisesti lenkin varrelta kaikki mahdolliset kivet ja kiipesi niiden päälle patsastelemaan. Välillä pojat harhautuivat mukaan, mutta yleensä ne vain jäivät hämmentyneen oloisina kiven juurelle odottamaan josko mamma joskus suvaitsisi tulla takaisin alas juoksemaan.
Varjolla on kumma fiksaatio työhanskoihin ja lapasiin. Se norkoilee muina miehinä uhrinsa jaloissa ja nappaa sitten yhtäkkiä hanskan itselleen. Onnistunutta saalistusta seuraa ilahtunut säntäily ja tapporavistus. Tottakai sille on sitten naureskeltu ja menty mukaan leikkiin muka jahtaamalla Varjoa, joten sehän kokee koko hanskojen vaanimisen melkoisen palkitsevana. Ei sen nyt ihan aina tarvitsisi olla hanskoja viemässä, mutta enpä kyllä henno kieltääkään tuota leikkiä siltä.
Loput kuvat onkin sitten otettu gaattorin (hitto minen oikeesti tiedä mikä tuo härveli esittää olevansa, ehkä golfkärryn ja traktorin risteytys? :D) lavalla istuen. Koirat oli pihalla puuhaamassa, enkä jaksanut laittaa niitä tarhaankaan joten saivat kaahata gaattorin perässä. Varjo toki istui tyyriinä jalkotilassa.
Ylämäessä Kami jäi vähän jälkeen. Haiku puolestaan oli ihan kummastunut tämän tyyppisestä ulkoilusta ja antoi muiden juosta sen takia edellä.
Olipahan hauskaa!
Värikoodattu eläinlääkärikäynti sai hymähtämään... Mutta voi Varjoa, tsemppiä ja paljon hyvää aikaa vielä shelttiselle!
VastaaPoista