Näyttelypanikointia, osa 342. Havaitsin etten osaa trimmata shelttiä. Varjoa en ole koskaan edes harkinnut vieväni näyttelyyn ja Kamin käynti oli täysin kasvattajan ansiota. Bortsujen kanssa en ole asiaan jaksanut sen kummemin paneutua, kun ne nyt on joka tapauksessa rumia. Mutta Savu! Se on jopa lukenut (osittain :p) sen helkkarin rotumääritelmän, joten tässähän tuli ihan huikeat paineet mulle! Päädyin änkeytymään suklaamuffinssit toisessa kainalossa ja yrjöinen sheltti toisessa Katen luo. Krhm.
Tässäpä ennen-kuva. Napattu kännykällä puolisen tuntia yrjöepisodin jälkeen.... Savu ei arvostanut huonompaa autoa, jossa on huonompi takatila ja reittikin oli ihan huono ja voi huonouden huonous. Yrjöhän siinä tuli. Varsin taidokkaasti se oli saanut turpansa, kauluksen, etujalat, pannan ja hihnan uitettua siinä. Mutta täystuhoon ei päästy, koska tuo huonoista huonoin auto sisältää varsin nerokkaan muovikaukalon takatilan pohjalla! Auto 1, yrjöorava 0.
Loput kuvat on sitten otettu seuraavana aamuna. Katsokaa nyt, kaiken sen karvan sisältä löytyi korvat!
Ja pyöreät tassut ja ranteet!
Ja lisää tassuja ja kintereet!
Bonuksena vielä kuva pystykorvaversiosta! Savuhan rakastui reissussa suomenpystykorvaan, vaikka shelttejäkin olisi ollut tarjolla. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti