Agileikkikoulussa

Käytiin viime sunnuntaina Savun kanssa agileikkikoulussa. Aiheena oli siis agilityyn liittyvä leikittäminen ja koiran motivointi. Aluksi tehtiin koko ryhmän (5 koiraa) kanssa ympyrää vaihtelevilla nopeuksilla. Välillä vaihdettiin myös suuntaa ja koiraa palkattiin kun se piti kontaktia. Tää oli Savun kanssa vähän jännä juttu. Se nimittäin luuli olevansa ihana ja paras näyttelykoira. Voi miten noloa! Tyyppi vaan venytti askeltaan ja pysyi ravilla vaikka mie yritin kipittää vaikka kuinka lujaa. Ja kun pysähdyttiin niin se mallasi itsensä tyylikkääseen poseeraukseen. Vähän sen piti myös katsella hallia ja muita koiria, mutta ei mitenkään häiritsevän paljon.

Loput jutut sitten tehtiin yksitellen, mutta muut koirat odottivat koko ajan hallissa, eli häiriötäkin oli tarjolla. Eka yksittäisharjoitus oli säntäilyä ja lelulla palkkaamista. Tarkoitus oli innostaa koiraa omalla liikkeellä ja palkita se sitten lelulla kun vauhti oli hyvä. Tehtiin kaksi kierrosta, joista ekalla Savu oli vähän hämillään. Tokalle kiekalle tajusin vähän herätellä sitä tönimällä ja lelulla härräämällä ennen kuin lähdettiin juoksentelemaan ja se toimi varsin hyvin. Savu repii tosi kivasti narulelua, mutta kuolleelle lelulle säntäämistä pitää vielä opetella.

Sitten tehtiin vähän vauhtiluoksetuloja, niin että koiraa pidettiin kiinni ja ohjaaja juoksi edeltä lelun kanssa karkuun. Koiran saavuttaessa lelu heitettiin eteenpäin, eli koiran piti juosta vielä ohjaajan ohi palkalle. Savu vähän vierasti joutumista miehen pitämäksi, joten sitä ei saanut siitä kovin hyvin hetsattua mun perään, kun Savu keskittyi olemaan hyvin pieni ja kiltti shelttipentu. Tehtiin sitten muutama toisto niinkin, että jätin Savun käskyyn ja otin etumatkaa ennen kuin kutsuin sen mukaan. Kaikilla kerroilla vauhti mun perään oli hyvä, mutta Savu ei ihan tajunnut mun edelle juoksemista. Tahtoi mennä siihen että mie heitin lelun ja sitten juostiin kilpaa sen luo. Eli tästä toinen treenattava asia.

Seuraavana taidettiin tehdä siivekkeen kiertoja. Eli kaksi siivekettä, joiden ympäri koiran piti juosta ohjaajan jäädessä ympyrän sisälle. Nää toimi Savulla aika kivasti. Jonkin verran turaa tuli mun toispuoleisuudesta (nggh, eihän lelua voi pitää väärässä kädessä! :D) ja välillä oletin vähän liikaa. Kamilla ja Usvalla kun on ehkä muutama treeni enemmän alla... Mutta se nyt on ihan hyvä virhe, jos Savu ei irtoa kierrolle sen takia että ihana narulelu vilahtaa silmäkulmassa. Leikkimistähän sille on eniten työstetty. Mulla pitäs olla jossain varastossa yks ihan siivekkeellinen hyppy, eli kierrotkin voitas ottaa treenilistalle.

Sitten seurasi koulutuksen jännittävin osuus! Ihan Oikea Agilityeste! Suora putki aika lyhyenä, mutta se oli musta ja aluksi kokeiltiin taas Henkkaa pitelemään Savua. Kyllähän se Savu läpi tuli, mutta piteleminen oli taas vähän epäilyttävää. Tuntui että Savun huomio meni siihen että joku pitelee ja Savun pitää saada kerrottua miten kiltti ja rauhaisa eläin hän on. Päätin sit kokeilla mitä tapahtuu jos jätän koiran käskyyn ja menen toiseen päähän kutsumaan. No, ei mitään ongelmaa. \o/ Sitten Savu jo säntäilikin ihan itsekseen putkeen, eli sain siirtyä ihan normaaliin ohjaamiseen. Hieno pentu!

Lopuksi vielä ratatreeni. Ympyrällä oli putki, hyppy, putki, hyppy, hyppy. Pennuille oli pelkät siivekkeet. Tehtiin rataa molempiin suuntiin. Savu taisi tehdä enimmillään neljää estettä peräkkäin. Putkista se tykkäsi hurjasti ja niille se irtosi ihan kivasti. Siivekkeiden välistä juokseminen oli sille ihan mysteeri. Niille piti saatella koira tosi hyvin, mutta eihän mun juoksuvauhti riitä tämänkään koiran kanssa. :D Kokeilin sitten jättää Savun käskyyn ennen putkea, että sain otettua etumatkaa. Palkkaaminen heittämällä lelu siivekkeiden välistä. Kokeiltiin myös lentävää lähtöä niin, että laitoin Savun kiertämään ekan hypyn siivekkeen. Kyllä Savu ehkä jotain ajatteli, mutta sillä saattoi olla kovalevy vähän täynnä kahden tunnin koulutuksen loppupuolella. :D

Kaiken kaikkiaan koulutus oli tosi kiva ja Savu oli tosi kiva. Kivaa!

Palkintoporsaat ja sen sellaista

Kuvakisan palkinnot tuli jo tänään kotiin!

Joko avataan?!

Sit sain porukoitten kamerasta vähän läppäläiskuvia lokakuulta...

No tässä on sentään vähän yritystä.

Paju havahtui kameran esiin kaivamiseen, mutta sitä ennen pennut nukkui suloisesti läjässä. Aww!

Herra Haiks tosiaan kyläilee edelleen ja emännän fb tursuaa jotain seepran kuvia. Pöh, sanoo Haiku!

Kännykällä napattu tilannekuva. Savu on pistänyt bortsupojat ketoon. :D

Onneksi takka muodostaa kaksi kulmausta, niin saa pojat nukuttua! Pajun puolella sievät seinämerkinnät ja tumma rantu siinä kohtaa mistä Paju aina pyörähtää makuulle...

Ja sitten vielä tämän päivän wtf-hetki. Otto etsi jotain ja aukoi laatikoita. Paju havaitsi alimman laatikon olevan tyhjä ja änkeytyi istumaan sinne. Muutkin pölähtivät paikalle selvittämään mikä hauskuus on menossa ja Kami sulloutui kyytiin. Usvakin mallaili etutassujaan, mutta totesi laatikon liian varatuksi. Miten niin ollaan naksuteltu erilaisia laatikkojuttuja? :D

Loikaten voi voittaa!

Usvan ja Kamin kuva voitti Oliver-sheltin blogissa olleen kuvakisan aiheesta hauska kuva. Kiitos kaikille äänestäneille! :) Voiton kunniaksi kaivoin esiin muutkin samalla kertaa otetut kuvat, joten palataanpa hetkeksi  kesän 2007 tunnelmiin. Nämä kuvat on otettu 2.8.2007.

Löydettiin joku kiva keppi ja heittelin sitä ja räpsin kameralla aika sattumanvaraisesti. Usva oli silloin 2 v. ja tuota noh... aika iloinen. :D

Varjokin sai kepin haltuunsa kun Kami ja Usva keskittyivät muuhun sähläämiseen.

Kami veti välillä ruohoa.

Jep, Usva levitoi...

Ja tässä The Voittajakuva. Keppiä siinäkin tavoitellaan. Usva on laskeutumassa neljällä tassulla sen päälle.

Seuraava kuva kertoo lopputuloksen. Usva tuhlasi ihan turhaan aikaa näyttävään loikkaan, joten näpsäkkä sopuli sai saaliin.

Wiiiiih, tonne se lentää!

Tällä loikalla Usva jopa sai kepin.

Mutta sitten Varjo ilmoitti, että se tavallaan kuuluu hänelle ja vei kepin Uun suusta.

Tulipa kuuma!

Ajatusteni vartijat

Ihminen tarvitsee koiran, 

joka on kuin ihmisen mieli, 

joka ymmärtää sanoitta, 

joka lukee ajatukset, 

joka on kotona eikä karkaa. 

Koira ansaitsee ihmisen, 

jolla on vähän koiran mieli, 

joka ymmärtää sanoitta, 

joka lukee ajatukset, 

joka on kotona eikä karkaa. 

Tarvitsen koirani mielen 

unohtaakseni pahat, 

muistaakseni hyvät, 

pysyäkseni uteliaana, 

oppiakseni olemaan koirani paras ystävä. 

Sinäkin tarvitset koiran 

tervehtiäksesi tuttusi 

tunnin eron jälkeen 

kuin olisitte kumpikin 

valovuoden myöhässä 

kierrettyänne maailman. 

Tarvitsen minäkin koiran, 

joka tuhansia vuosia 

on ollut ihmisen lähellä, 

muuttunut itsekin moneksi, 

nähnyt ihmisensä viat 

luikkimatta silti tiehensä. 

Mihin minä koiriani tarvitsen? 

En vartioimaan rikkauksia, 

en pelottelemaan rosvoja 

vaan paimentamaan ajatuksiani, 

jotka nukkuvat koiranunta 

ahomansikkaisella niityllä.

(Uma Aaltonen)

Sopuli tuli järkiinsä

Hmm.

Katkeroitunut sheltti

Usva ja Kami :D

Kaisla ja Haiku saapuivat

Eiks oo aika aidon näkönen pehmolelu!

Myrri hylkäsi loputkin otuksensa hoitoon. Kaisla on Fidon tavoin väliaikaissijoituksessa meillä ennen kuin päätyy porukoille. Myrri sanoo waka-waka-ee-e-ee-shaminamina-ee-e-ee ja hilpasee afrikaaniaan.

Usva huokaili syvään seuratessaan mun kuvausyrityksiä Kaislan kanssa.

Mutta eipä tuo Haikukaan niin kovin mallikkaasti posettanut.

Joten mamman piti näyttää kunnon hymynaamapose.

Kuka ei kuulu joukkoon?

Pojat pistää jalalla koreasti. :D

Gnaarf! Oravalta on käpy hukassa!

Varjo odottaa muiden säntäävään vauhtiin päästäkseen haukkumaan niille. Kiva että silläkin on harrastuksia. :D

Mamma ja pojat.

Ja sitten lyhyt oppimäärä shelteistä. Trikit on isoja ja taittokorvaisia. Sopulit on pieniä ja pystykorvaisia. Oikeankokoisia shelttejä ei ole olemassa!

Hehei, ryhmäkuva! Mie arvasin että te ootatte tätä! d:)

Piti vielä lajitella sheltit kokojärjestykseen. Varjo ja Kami on kutistuneet sentin! Joko mie oon mitannu ne vähän miten sattuu silloin vuonna miekka ja kilpi tai sitten ne on jo vanhoja koiria... Kaislankin mittasin tänään, kun se näytti niin kamalan pieneltä. Noh, olihan se 6 cm pienempi kuin mun pentukoira!

Varjo 40 cm, Savu 37,5 cm, Kami 33 cm ja Kaisla 31,5 cm.

Savu 6 kk

Puoli vuotta täynnä. Mitat tällä hetkellä 37,5 cm ja 7,5 kg. Luonne vaikuttaa aika kivalta. Paju on vähän koulutellut sitä,  joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. :D Savu irtoaa paljon Kamia ja Varjoa pidemmälle ja tuntuu nauttivan holtittomasta juoksentelusta. Se mennä rymyää pitkin metsiä Pajun perässä ja välillä tulee vähän turakkia kun Pajun reittivalinnat ei aina ole parhaita mahdollisia. Savu on esim. mätkähtänyt päin vastakkaista ojanpenkkaa, kun ei pomppu iiiihan riittänyt yhtä pitkälle kuin Pajulla. Välillä se joutuu palaamaan omia jälkiään takaisin, kun Paju on ehtinyt jo kiitää takaisin tielle ja kohti horisonttia.

Vähän ollaan taas treenailtukin. Sivulle Savu löytää tiensä jo melkoisen sujuvasti, mutta suoritus saattaa sisältää iloloikan. 2o2o-asentoa on myös alettu hakea ja ihan näkee miten Savun aivot sauhuaa kun se yrittää ratkaista tuon arvoituksen. Yritän olla hirveän tarkkana palkan suunnasta, että asento säilyisi suorana. Samoin meidän alkeisjutut sisältää mun edelle irtoamisen, haluan nimittäin puomista itsenäisemmän kuin mitä Kamilla on. Ja nyt mulla on ajatus opettaa asento mahdollisimman alas sinne kontaktille. Jotenkin tuntuis että se ensinnäkin säästää koiran kroppaa ja toisekseen kontaktista pitäis ehkä tulla varmempi, jos koiran ajatus on mahdollisimman alas? Katsellaan mitä tästä tulee.

Naksutteluun on muutenkin löytynyt semmoinen kivan kiihkeä asenne. Savua ihan suututtaa kun muut tekee ja nyt se uskaltaa paljon ronskimmin tarjota käytöksiä kuin alussa. Jollain tapaa läpimurto tapahtui hyllyyn kiipeämistä naksutellessa. Sain Savun menemään ahtaaseen väliin alahyllylle ja siitä sitten lehtilaatikon päälle ja edelleen ylemmälle hyllylle. Annoin sen ihan vapaasti tarjota eri paikkoja ja välillä palkkasin sen lattialle että liikkuminen säilyi koko ajan. Savu jopa näytti hampaita Kamille joka yritti ängetä sen lehtilaatikon päälle! :D Ollaan tehty myös pyykkikorin kanssa treeniä. Savu loikkaa jo reippaasti sinne koriin tai sen päälle ja ryömii sen allekin, jos tuen yhden laidan vähän ylemmäs. Eiköhän siitä temppukoira tehdä. :)

Mylhyperän Topi

Myrrin Fido oli täällä yhden yön hoidossa ennen kuin jatkoi matkaansa porukoille. Ehdin napsia siitä jokusen kuvankin.

Kyllä tommonen vitosryhmäläinen on ihan eri peli kun nää paimenet. Mutta söpö se on, siitä ei pääse mihinkään. Jopa ällöttävän söpö!

Valkeaa unelmaa. :p

Kaivoin sit oranssin huovan että herra Mylhyperän Topi erottuisi taustasta. Fidoa alkoi jo vähän epäilyttää koko homma.

Joo, ei sen virallinen nimi ehkä oo toi Mylhis. :D Fido on vaan niin outo elukka, että se tuntuu sopivan sille. Oikeesti se on jotain niinkin uljasta kuin Shiromuku no Akemi.