Johan tässä ehti vierähtää vajaa kuukausi edellisestä terveyspäivityksestä. Tällä kertaa päätähtinä Kami ja Fido.
Kamin kuulo on huonontunut nopeassa tahdissa nyt loppukesästä. Oon vähän hämmentynyt tästä, kun eihän se ole kuin 10½-vuotias. Se ei huomaa kun tulen kotiin, vaan jatkaa uniaan jossain. Kami hämmentyy selvästi kun menen herättelemään sitä. Sille on ihan turha vislailla ja huudella, jos se on nukkumassa. Ulkona se nuuskii omiaan ja tuntuu että se reagoi luoksetuloskäskyihin vasta kun se huomaa liikettä joko mun suunnassa tai muissa koirissa. Sanallisten käskyjen erottelu on vähän niin ja näin vaikka koira olisikin jo valmiiksi kontaktissa. Onneksi se osaa varsin kattavan valikoiman käsimerkkejä, mutta huomion herättäminen aiheuttaa päänvaivaa. Mutta eiköhän sen kanssa pärjäillä. Kamin kauniit korvat on jatkossa sitten vain koristeena. Johan tässä tuli elettyä sokean kanssa, nyt vuorossa kuuro. Mykkää odotellessa...
Ongelmallisempi on Fidon tapaus. Sen pääntärinä on palannut. :( Sillähän oli noita tärinäkohtauksia vuoden ikäisenä paljonkin, mutta ne jäivät sitten pois. Fido täyttää loppuvuodesta viisi. Eilen se oli unilta herätessä alkanut taas täristä. Tässä yksi video vuodelta 2009. Koira ei sinällään ole milläsäkään noista, mutta onhan se vähän outoa että pää tärisee kuin hyytelö. Kohtauksen saa loppumaan avaamalla koiran kidan ihan auki.
Niin ja Nuotista sen verran, että sillä on ollut eka kunnon karvanlähtö sitten vuoden 2008. Sillähän on ollut vaihtelevasti jännittäviä kaljuja laikkuja, joihin ei oikein saatu eläinlääkärissä selvyyttä. Ei kutinaa eikä kilppariongelmaa, ei muita oireita. Eläinlääkäri oli todennut, että Nuotilla on vanhan koiran turkki. Mutta nyt 6-vuotiaana Nuu skarppasi ja teki oikean karvanlähdön! Jospa uusi turkki kasvaisi paremman laatuisena. Mun oma veikkaus on tällä hetkellä enimmäkseen alopecia x, eli pörröisillä pystykorvatyyppisillä roduilla esiintyvä karvanlähdön häiriö. Onneksi tuokaan ei sinällään haittaa koiraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti