Naks

Haikun kyläilyt saa mut jotenkin aina aktivoitumaan naksuttelun osalta. Nyt ollaan työstetty sen kanssa keppejä, kun mulla on sellainen ylellisyys kun sisäkäyttöön soveltuva neljän kepin pujottelu! Kivasti sillä alkaa olla oikeaa ajatusta, joten kevennyksenä ollaan otettu vähän muitakin juttuja välillä. Tasapainolaudan kanssa on mietiskelty suhdetta keinuvaan ja metelöivään alustaan (mun laudassa on semmonen labyrintti missä veivaa kuula). Eilen kertailtiin myös takajalkojen olemassa oloa. Kiva työstää näitä agihenkisiä juttuja!

Tottakai tasapuolisuuden nimissä myös muut koirat ovat saaneet osansa naksuttelusta. Varjo on saanut miettiä aika paljon tasapainolautaa, kun ilman erityistä kohdetta se sortuu hyvin helposti toistamaan 10 tempun valikoimaansa (istu, maahan, ruskea tassu, valkea tassu, vilkuta, ympäri, kieppi, kylki, pupu ja kova sana). Yleensä se laittaa vain etujalat laudalle, mutta koska se on sen mielestä huikea taito, niin yleensä sorrun aina myös palkkaamaan sen siitä. Eli homma ei varsinaisesti sen kummemmin etene mihinkään, mutta mitä siitä. :)

Kamille olin varsin julma ja kaivoin noutokapulan esiin. Nouto ei millään lailla ole Kamin suosikkiliikkeitä ja se mälvää kapulaa ja on muutenkin vähän vaikeana sen kanssa. Päätin alkaa harhauttaa Kamia muilla asioilla, ettei se ehtisi niin miettiä kapulan iljettävyyttä. Kamihan on tosi taitava tasapainolaudalla, joten aika nopsaan edettiin kriteereihin istu laudalla + pidä kapulaa + pidä katsekontaktia. Ja tadaa! sen suu on ihan rauhassa! \o/ Vuosien (oikeesti! :K) työ on palkittu myös metallinoudon osalta, sillä Kami pystyy tuomaan metskun kahden bortsun painostaessa (niiden vuoro on aina vasta Kamin jälkeen) ja iltaruuan odottaessa. Kyllähän se kalisee suussa ja perusasento jää lähes aina vajaaksi, mutta silti, se noutaa!

Usva on ihan super. Se on niin kovin bordercollie! Miten se voikin ehtiä ajatella niin kauhean monta asiaa yhtä aikaa ja tehdä omia järkeilyjään vaikka minkä suhteen. Eilen se ilahdutti mua tarjoamalla metallikapulan pitoa ja vasemman etujalan koukussa pitoa yhtäaikaa. Eikä se millään olisi halunnut luopua tästä omasta mielestään täysin loogisesta yhdistelmästä. Asiaa ei toki auta se, että käyn aina nauramaan sen järkeilyille ja siten käytännössä palkitsen sen niistä. Noh, edettiin senkin kanssa nyt siihen, että Uu istuu tasapainolaudalla metallikapula suussa. Usvan on hankalampi hallita laudan liikkeitä kuin Kamin, mutta kovasti se yrittää.

Uun kanssa ollaan kehitelty myös varsin luovat kaukokäskyt. Usva kun on omasta mielestään niiiiin fiksu ja pätevä, niin se tahtoisi vähän oikoa asennoissa. Joten lisäsin vaikeustasoa saadakseni sen aidosti kuuntelemaan mikä asento valitaan. Normaalien istu, maahan, seiso -vaihtoehtojen lisäksi settiin kuuluu nyt myös pupu ja kumarra. Joko teetän jotain yhdistelmää näistä parina tai sitten ihan kaikkia sekoitettuna. Maahan-kumarra-vaihdoissa ollaan jo saatu työstettyä pelkkä takapään liike, eli etuosa on koko ajan maassa. Nyt vaan toivotaan, että nuo ylimääräiset asennot lisätään pian tokosääntöihin, että voidaan mennä pätemään kisoihin! :D

Pajuskainen on treenannut perusasentoa ja seuraamista. Mehän saatiin siellä tokokoulutuksessa noottia siitä, että autan koiraa ihan turhaan ja ihan liian paljon. Se ei kuulemma olekaan enää pentu?? (Ei oo tottakaan, sehän täyttää vasta kaksi kesäkuussa, mamman pikku kultsipallero <3 ) Eli Paju oikeasti osaa ne asiat ja mie ihan turhaan sotken kaiken huitomalla käsillä ja auttamalla kropalla vaikka miten puolin. Hupsista. :D Siltä voi kuulemma ihan vaatia, että se tekee esim. just sen perusasennon itse kunnolla ja että se tekee käännökset puhtaasti ilman apuja jne.

Toinen liike mitä työstettiin siellä koulutuksessa oli alo-hyppy. Sitähän ei siis ole treenattu lainkaan aikaisemmin, mutta Paju edistyi ihan supernopsaan sen suhteen. :) Hauskasti se vaan näytti perineensä Usvalta jokusen Oma Järkeily -geenin, kun jäin kuuntelemaan kouluttajan selitystä, enkä laittanut sitä käskyn alle. Paju tuumaili aikansa hypyn vieressä ja alkoi sitten mallaamaan takajalkojaan sitä vasten, että josko tämä nyt olisi se juttu mitä haetaan. No, klassinen Uu-tilanne, kaikki nauroivat sille ja sehän innostui siitä vaan lisää... Oli kyllä kiva koulutus ja saatiin kivasti ajateltavaa myös muiden koirakoiden treeneistä. Kouluttajana oli siis Riikka Pulliainen, suosittelen! :)

Noiden tokojuttujen lisäksi Pajukin on saanut miettiä tasapainolautaa ja nähtiinpä siltä jännittävä keppiajatuskin. Se katseli vuoroa odotellessa kun Usva ja Haiku saivat treenata neljällä kepillä, enkä korjannut niitä sitten pois Pajun vuorolla. Paju kävi tömäyttämässä tasapainolautaa etujaloilla ja säntäsi sitten samantien pujottelemaan kahdeksikkoa kahden keskimmäisen kepin ympäri? :D Pajuhan ei ole agilitykoira, eikä sille ole tehty mitään esteopetusta. Ilmeisesti se ajatteli oikaista suoraan jollekin superpro-tasolle tylsän siksak-pujottelun sijaan.