Vetohiihtoa

Äkkiseltään tuntui äärimmäisen järjettömältä ajatukselta köyttää itseensä sukset JA koira, mutta pakkohan sitä oli sitten kokeilla. Koiraksi valikoitui eniten ohjattavissa oleva Usva ja reitiksi metsätie, johon oli satanut 10 cm kerros lunta (jos menen nurin niin pölähdys on ainakin näyttävä?).

Jo alkumatkasta kävi erittäin selväksi, että Uu puoltaa vasemmalle. Täällä maalla kun kuljetaan narussa vain maantien laitaa, niin Usvan päähän on iskostunut melkoisen vankka käsitys vasemman laidan ylivertaisuudesta. Annoin sen sitten juosta vasenta laitaa ajattelematta lainkaan paluumatkaa. Kääntöpaikalla käytiinkin sitten melkoiset neuvottelut, kun halusin toki hyödyntää valmista latua takaisin tullessa, kun melkein koko matka on loivaa ylämäkeä.

Usva ei meinannut millään käsittää että mikä ihmeen oikea, eihän täällä ole lampaitakaan?? Se päätyi myös useamman kerran tarjoamaan puolen vaihtoa mun selän takaa, eikä asiaa auttanut innokkaasti kaikkea mahdollista tarjoavat Paju ja Kami... Kyllä se sitten viimein tajusi, mutta sitä piti muistuttaa tullessa oikeasta paikasta useamman kerran. Tätä pitää treenata! Pihaan päästessä otettiin vielä kunnon vauhdit auratulla alueella. Ihan kiva että sille on tullut opetettua hidastuskäsky, ei tullut turakkia!

Tänään mentiin sitten enimmäkseen auratulla reitillä ja itsellä oli jo sen verran varmempi olo, että annoin Usvan vetää pitkät alamäet ilman hidasteluja. Usvalla tuntui olevan hauskaa. Tasaiselle kun päästiin, niin se heilutti kamalasti häntäänsä ja vilkaisi olkansa yli virne naamalla, että kestitpäs mamma pystyssä! :p

Tällä reissulla kohdattiin sitten toinen maantiekäytökseen liittyvä ongelma. Ihmettelin miksi koira alkaa hiimata ja hivuttautuu lopulta varoen mun selän taakse jolkottamaan. Nooh, ratkaisu oli niinkin yksinkertainen kuin lähestyvä maantien ylitys. Oon opettanut koirat irtolenkeillä siirtymään mun selän taakse tien ylityksiä varten ja nykyään ne tekevätkin sen ihan oma-aloitteisesti 20-30 metriä ennen tietä. Usvan oman järkeilyn mukaan se on näemmä täysin pätevä toimintamalli myös vetovaljaissa. Hetken mietin alanko käskyttää koiraa vetämään, mutta totesin sitten että on turvallisempi antaa sen pitää päänsä.

Näin parin kerran kokeilulla voin kyllä suositella vetohiihtoa! Usvan kanssa on tosi kiva mennä, kun sillä on valmis setti käskyjä (mene edeltä, vasen, oikeeoikee-joo-todellakin-oikee, woo-rauhassa) ja se osaa kulkea koko ajan kevyesti vetäen. Itsekin tulee hiihdettyä reippaammin kun on tsemppaaja hihnan päässä. :)

Vaalihumua

Tulipa mieleen tämä Myrrin kirjoittama juttu vuodelta 2004. :D


Tarhan vaalit

Joka neljäs vuosi syrjäisessä kolkassa Itä-Suomea kuhisee. Itsenäiseksi julistautuneessa kansantasavallassa nimeltä Tarha käydään tiukkaakin tiukemmat vaalit. Aikaisemmin vaalien lopputulos on ollut ennakoitavissa: vaaliehdokas Pepi on saanut yhden äänen, ja nyt jo kymmenen vuotta tarhaa hallinnut Punaisena diktaattorina tunnettu Zita yhden äänen. Puheenjohtajan (Zitan) äänellä vaali on ratkennut aina Zitan hyväksi.

Tänä vuonna kaikki on toisin. Punaiselle diktaattorille on ilmaantunut haastaja. Saanen esitellä: Pärnäsen Topi.

Seuraavassa maakuntamatkalla Tarhan Peräniitylle tehty haastattelu.
Haastattelija: Aivan aluksi, olen ymmärtänyt, että toimitte aikaisemmin kansainvälisen bioterroristiryhmän johtajana, ja toteutitte mm. täsmäiskut omistajanne sängylle sekä lukuisille matoille. Miten kommentoitte?
Pärnäsen Topi: Noh, asjahan mäni niin, että toimin hyvinnii kysseisen ryhmän piätoplokkaana, ja sen lisäks Algeerrian resitenttinä. Luovuin kuitennii molemmista toemista pakon iessä. Mitteekä työ kysyttä. No, Pärnäsen Topi kertoo. Monen mutkan kaatta selevis että Pärnäsen Topista ol tehty tosi-TV-ohjelmoo Algeerrian televiissioon jo kolomatta vuotta! Sammoon syssyyn selevis että miun isoveikkain Varjo olkii karvanen mikki!

Tällä tappoo kommentoip Pärnäsen Topi.

H: Jaahas... Kyllä niin.. Vaalit lähestyvät. Mitkä ovat kampanjanne pääteemat?
PT: Ihan ensimmäisenä, Pärnäsen Topi on pienen koeran asjalla. Pärnäsen Topi on kansan miehhii! Pienten koerien oikeukssii on polojettu nyt tarppeeks!
H: Ymmärsin, että taustajoukoissanne häärää perustamanne Pikkukoirayhdistys..?
PT: Näen on asjan laita. Pikkukoerayhistyksen tarkotuksena on edustoo pikkukoeria.
H: Kuinka maakuntamatkanne ovat muuten sujuneet?
PT: Pärnäsen Topi tietee yhen asjan varmaks: hää ei ennee ikinä mäne Pensasaidan muakuntaan!! On se yhtä helevettii kun pittee aina näetä paikallissii "herkkuja" pistee turpaansa jos meinoo olla kohtelias!! Ensin tyrkättään jottain helevetin suopursusoppaa ja sen jälekeen jos oot ylleensäkkään ennää henkitorreissas jottain niin per**lleen ätäkköö yrttiteetä että meinoo kupsahtaa niille sijoillensa! Muakuntamatkat on sanonko mistä? No sanon: ---
H: [kröhöm]
PT: Voe perhana! Elekee vuan tuota painako! Soon tämä pikkukoeran tempperamentti!
H: Kyllä kyllä... Tuota... Eiköhän tämä jo riitäkin...
PT: Kaakesta huolimatta, muistakkee ienestee!
© Myrri

Hieman Parempi Koira ja palikat

Mamma, eiks voitas lukita noi tyhmät ja rumat koirat muualle ja tehdä jotain kivaa?

Hyvä hyvä, portti on kiinni! Jaa palikoita. Hmm.

HII-YA!

Siinä on takkapuut perheelle illaks! Kyllä Kami hoitaa!

Talvi tuli!

No nyt se on viimein täällä! Ihan Aito Oikea Talvi.
Pakkanen aiheuttaa koirissa kaahausta.

Varjosta sai kohtuullisen helposti kuvan.

Kamistakin onnistui edes yksi, kun räiski muistikorttia säästelemättä.

Mutta nuo bortsut. Ääh. Aurinkoista pakkaspäivää odotellessa...
Pitää siis tyytyä nassukuviin.

Usva juoksee hangessa edeltä auraamassa.

Ja Pajuskainen uskollisesti perässä, mikä näkyykin sitten naamaan pöllynneen lumen määrässä.

Varjokin keräsi itselleen kunnon kuuraparran. Ja tämän kuvan otettuani aloin katsella mitä ihmettä sivummalla olevalla penkalla puuhataan...

Noh. Uu ja Kami päättelivät, että kun Varjoa kerta kuvataan, niin pitää tässä nyt jonkinlainen asetelma saada aikaan.
Osataan muuten ihan ite tää homma :p, sanoo Usva.

Kelin suurin miinus on tassuihin ilmestyvät tierat.
*nirsk*

*narsk*

Terveystuloksia ja hämäriä kuvia

Vuosi alkoi eläinlääkärikäynneillä. 3. päivä Fido kävi kastroitavana, josko se auttaisi liialliseen nartuista kohkaamiseen. Fido kipuherkkänä otuksena on toki surullinen ja päässä oleva pönttö saa sen mylhyämään kaikkia ihmisiä päin.

4. päivä vietiin trikit (joo, meidän ell-reissut on aina värikoodattuja :p) terveystarkastuksille. Kotisivuille laitoinkin jo tuloksia aikaisemmin, mutta tässä vielä oleelliset. Lonkka- ja kyynärkuvat lähtivät Kennelliittoon, joten niihin palataan vielä myöhemmin.

Paju: silmät terveet, sydämessä ei sivuääniä, polvet 0/0, lonkat ja kyynärät siistit, oikeassa olassa suttua. (Eläinlääkäri selitti tuosta olkahommasta, että kun se nyt on jo siis valmiiksi operoitu, niin kuvissa tottakai näkyy jotain muutoksia. Kuvassa ei kuitenkaan näy arpikudos, mikä jollain tapaa parantaa sitä nivelten tilannetta. Eli hyvillä mielin jatketaan paimennusta ja tokoa Pajun kanssa.)

Haiku: silmät terveet, sydämessä ei sivuääniä, polvet 0/0, lonkat ja kyynärät siistit, vasemmassa olassa pieni muutos. (Olan muutos harmittaa, mutta sen ei pitäisi haitata koiraa eikä harrastamista.)

Kehrä: silmät terveet (toisessa silmässä pieni kolesterolitäplä linssin takana), sydämessä ei sivuääniä, polvet 0/0, lonkissa hieman löysyyttä, kyynärät siistit. (Tuo kolesterolitäplä ei haittaa koiraa ja on epätodennäköistä että se lähtisi siitä suurenemaan. Joka tapauksessa Kehrä tulee käymään silmäpeilauksissa vielä myöhemminkin, joten tuleepahan samalla seurattua tuo täpläkin. Lonkkien osalta jännätään Kennelliiton lausuntoa.)

Varjo: kasvain keuhko-ontelossa, maksa-arvot taivaissa. :(
(Voi minun Varjoani. Ehdottomasti reissun surkein uutinen, vaikka jotain tuon suuntaista osasin jo aavistella. Röntgenkuvassa kasvain näkyi selvästi ja samassa kuvassa näkyi myös suurentunut maksa, joten otettiin vielä verikoe. Ja siinä siis maksa-arvot ihan pielessä, joten Varjo siirtyi nyt erikoisruualle, eikä saa syödä yhtään mitään muuta. Kortisonilääkitystä jatketaan, mutta selväähän on, ettei se tuosta enää terveeksi muutu. Onneksi se on iloinen ja puuhakas ja tykkää noista uusista raksuista, joita se saa pienen annoksen useamman kerran päivässä. Toivottavasti Varjolla on vielä paljon hyviä päiviä edessä!)

---
Lenkillä on mukana kulkenut lähinnä tuo pokkari, joten tässä nyt jotain suttukuvia hunnien puuhista.

Haiku oli meillä siis hoidossa ja Usva katsoi asiakseen hieman kouluttaa poikia. Suosikkiaihe oli toki vuorikiipeily. Uu etsi ihan järjestelmällisesti lenkin varrelta kaikki mahdolliset kivet ja kiipesi niiden päälle patsastelemaan. Välillä pojat harhautuivat mukaan, mutta yleensä ne vain jäivät hämmentyneen oloisina kiven juurelle odottamaan josko mamma joskus suvaitsisi tulla takaisin alas juoksemaan.

Varjolla on kumma fiksaatio työhanskoihin ja lapasiin. Se norkoilee muina miehinä uhrinsa jaloissa ja nappaa sitten yhtäkkiä hanskan itselleen. Onnistunutta saalistusta seuraa ilahtunut säntäily ja tapporavistus. Tottakai sille on sitten naureskeltu ja menty mukaan leikkiin muka jahtaamalla Varjoa, joten sehän kokee koko hanskojen vaanimisen melkoisen palkitsevana. Ei sen nyt ihan aina tarvitsisi olla hanskoja viemässä, mutta enpä kyllä henno kieltääkään tuota leikkiä siltä.

Loput kuvat onkin sitten otettu gaattorin (hitto minen oikeesti tiedä mikä tuo härveli esittää olevansa, ehkä golfkärryn ja traktorin risteytys? :D) lavalla istuen. Koirat oli pihalla puuhaamassa, enkä jaksanut laittaa niitä tarhaankaan joten saivat kaahata gaattorin perässä. Varjo toki istui tyyriinä jalkotilassa.

Ylämäessä Kami jäi vähän jälkeen. Haiku puolestaan oli ihan kummastunut tämän tyyppisestä ulkoilusta ja antoi muiden juosta sen takia edellä.

Olipahan hauskaa!