Vetohiihtoa

Äkkiseltään tuntui äärimmäisen järjettömältä ajatukselta köyttää itseensä sukset JA koira, mutta pakkohan sitä oli sitten kokeilla. Koiraksi valikoitui eniten ohjattavissa oleva Usva ja reitiksi metsätie, johon oli satanut 10 cm kerros lunta (jos menen nurin niin pölähdys on ainakin näyttävä?).

Jo alkumatkasta kävi erittäin selväksi, että Uu puoltaa vasemmalle. Täällä maalla kun kuljetaan narussa vain maantien laitaa, niin Usvan päähän on iskostunut melkoisen vankka käsitys vasemman laidan ylivertaisuudesta. Annoin sen sitten juosta vasenta laitaa ajattelematta lainkaan paluumatkaa. Kääntöpaikalla käytiinkin sitten melkoiset neuvottelut, kun halusin toki hyödyntää valmista latua takaisin tullessa, kun melkein koko matka on loivaa ylämäkeä.

Usva ei meinannut millään käsittää että mikä ihmeen oikea, eihän täällä ole lampaitakaan?? Se päätyi myös useamman kerran tarjoamaan puolen vaihtoa mun selän takaa, eikä asiaa auttanut innokkaasti kaikkea mahdollista tarjoavat Paju ja Kami... Kyllä se sitten viimein tajusi, mutta sitä piti muistuttaa tullessa oikeasta paikasta useamman kerran. Tätä pitää treenata! Pihaan päästessä otettiin vielä kunnon vauhdit auratulla alueella. Ihan kiva että sille on tullut opetettua hidastuskäsky, ei tullut turakkia!

Tänään mentiin sitten enimmäkseen auratulla reitillä ja itsellä oli jo sen verran varmempi olo, että annoin Usvan vetää pitkät alamäet ilman hidasteluja. Usvalla tuntui olevan hauskaa. Tasaiselle kun päästiin, niin se heilutti kamalasti häntäänsä ja vilkaisi olkansa yli virne naamalla, että kestitpäs mamma pystyssä! :p

Tällä reissulla kohdattiin sitten toinen maantiekäytökseen liittyvä ongelma. Ihmettelin miksi koira alkaa hiimata ja hivuttautuu lopulta varoen mun selän taakse jolkottamaan. Nooh, ratkaisu oli niinkin yksinkertainen kuin lähestyvä maantien ylitys. Oon opettanut koirat irtolenkeillä siirtymään mun selän taakse tien ylityksiä varten ja nykyään ne tekevätkin sen ihan oma-aloitteisesti 20-30 metriä ennen tietä. Usvan oman järkeilyn mukaan se on näemmä täysin pätevä toimintamalli myös vetovaljaissa. Hetken mietin alanko käskyttää koiraa vetämään, mutta totesin sitten että on turvallisempi antaa sen pitää päänsä.

Näin parin kerran kokeilulla voin kyllä suositella vetohiihtoa! Usvan kanssa on tosi kiva mennä, kun sillä on valmis setti käskyjä (mene edeltä, vasen, oikeeoikee-joo-todellakin-oikee, woo-rauhassa) ja se osaa kulkea koko ajan kevyesti vetäen. Itsekin tulee hiihdettyä reippaammin kun on tsemppaaja hihnan päässä. :)